Ensimmäinen työviikko on nyt ohi. Olemme sopeutuneet hyvin 'uuteen kotiimme' ja kaupunkiin. Suunnitelmiin tuli hieman muutoksia ja yksi työpaikka lisää, mutta se ei haittaa ollenkaan! Vapaa-ajalla olemme shoppailleet ja kierrelleet kaupunkia. Eilen oli hieno ilma, joten päätettiin lähteä paikalliseen eläintarhaan. Se oli ihan kiva, kylläkin vähän pikkuinen. Hintaa ei kuitenkaan ollut opiskelijalta kuin kolme euroa :)
Annika:
- Ensimmäisen viikon työpaikkani oli kehitysvammaisille tarkoitettu koti, joka auttaa ja opettaa heitä itsenäiseen elämiseen. Asukkaita talossa on 7, joista yksi on mies ja muut naisia. Asukkaat olivat hyväkuntoisia ja virkeitä.
Ensimmäiset kaksi päivää töissä meni katsellessa hoitajien tekemisiä vierestä. Alunperin tarkoituksena oli olla kyseisessä paikassa kaksi viikkoa joten työntekoon ei ollut silloin vielä mikään kiire. Nyt kuitenkin kun suunnitelma muuttui, niin jäi vähän huonosti päiviä jolloin voisin näyttää osaamiseni. Eilen sitten pesin muutaman asukkaan ja tarjoilin aamupalan. Tänään kuitenkin jälleen kerran katselin suurimmalta osalta vierestä. Paikan omistaja pelkäsi päästää minua töihin koska olen niin nuori. Yritin kyllä selittää hänelle että olen työskennellyt kehitysvammaisten kanssa..
Työpaikkana tämä yksikkö oli ihan kiva (tilat ja asukkaat), mutta henkilökunnan kommunikointi oli erittäin vähäistä. Kukaan hoitaja ei osannut englantia juuri ollenkaan joten minulle ei puhuttu mitään. Aamulla pesuilla pidettiin kamalaa kiirettä, mutta kuitenkin aamu yhdeksästä lähtien sitten istuttiin tauolla. Työntekijät juttelivat omiaan ja välillä jopa kinastelivat jostakin. Ei ollut mukava olla hiljaa oikeastaan koko päivää. Yhtenä päivänä kuitenkin käytiin ostoskeskuksessa joten oli edes jotakin toimintaa.
Green caren kannalta paikka oli melko huonolla sijainnilla (kovassa mäessä) ja sisäpiha oli isojen betoniseinien välissä. En tosin tiedä oliko pihaa tehty siksi että kellariin tulisi ikkunoista valoa. Ulkona ei ollut tilaa esim. istuskeluun. Kuitenkin toimintaa oli jonkin verran. Mm. Ruokaostoksilla käynti, taidekaupassa käynti (askartelua yms.), ratsastusta ja fysioterapia. Kuitenkin niissä toiminnoissa mihin pääsin mukaan, oli aina samat henkilöt, jotka olivat vieläpä kaikkein aktiivisempia muutenkin.
Outoja juttuja tuli kyllä vastaan monia, esim. asukkaita lykättiin samaan vessaan kun toinen oli suihkussa. Kaikki pestiin samalla pesusienellä, jopa takapuolet hangattiin samalla saippuaisella sienellä(!), hiusharja oli myös yhteinen, aamupalaksi tarjoiltiin kroisantteja, maitoa ja kuumaa vettä, lääkekuppeja ei pesty, ruoka oli epäterveellistä eikä syöty salaattia tms. Myöskään minulle ei ikinä sanottu mitä voisin tehdä tai minne pitää mennä. Hoitajat olivat myös niin vieraanvaraisia, etten edes pöytää saanut pyyhkiä vaan he lupasivat tehdä sen. Onneksi kuitenkin kaikki tulevat työpaikat vaikuttavat todella mukavilta !
.jpg)
.jpg)
-Yläkerran aula-
.jpg)
.jpg)
.jpg)
-Talo oli kolmikerroksinen, keskimmäisessä kerroksessa oli keittiö ja olohuone, alakerrassa yksi makuuhuone ja varasto sekä pyykkihuone ja yläkerrassa oli sitten neljä makuuhuonetta-
Sanna:
-Minun työharjoittelu on käynnistynyt hyvin Theotokos Foundationin 'pääpaikassa'. Se on ympärivuorokautista hoitoa tarvitseville kehitysvammaisille, jotka olivat suurimmalta osin pyörätuoleissa ja täysin avustettavia. Asukkaita on 24 ja tilaa oli paljon. Kaikki makuuhuoneet olivat yhden käytävän varrella. Jokaisessa huoneessa oli omat suihkutilat.
Jokapäiväiseen ohjelmaani on kuulunut olla avustamassa potilaiden pukemisessa. Pesutilanteessa hoitajat eivät ole minulle paljon puheneet, sillä heidän englanninkielen taitonsa ei ole kovin hyvä. Minäkin olen saanut kuunnella riitelyn omaista keskustelua/huutoa. Sielläkin hygieniaan ei hirveästi kiinnitetty huomiota, esim. samoihin pyyhkeisiin kuivattiin, pestiin samoilla pesusienillä ja harjattiin hiukset samalla kammalla. Hoitajilla oli kuitenkin essut ja hanskat, mutta käsidesiä oli vain fysioterapeutilla ja lääkehuoneessa.
Pesujen jälkeen sain pitää tauon, josta minulle ei aluksi edes kerrottu. Sen jälkeen oli toimintaterapeutin tuokio ja fyioterapian tuokio. Fyrioterapeutti puhui vähän liiankin hyvin englantia ja toimintaterapeutin kanssa pystyi myös kommunikoimaan.Toimintaterapiassa ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Muutama potilas maalasi ja loput vain istuivat. Hoitajat askartelivat karnevaaliaiheisia koristeita. Fysioterapiassa opin paljon potilaiden siirtelystä.
Kävimme myös ostoskeskuksessa, keilasimme ja ulkoilimme potilaiden kanssa.
Green care näkyi työpaikalla hienoina ulkoilumahdollisuuksina ja toimintaterapiassa hyödynnettävillä materiaaleilla.
-Sisäänkäynti-
-Fysioterapeutin huone-
-oleskelutila-
-osaston seinät ovat täynnä seinämaalauksia disneyhahmoista-
-pallomeri-
-pesuhuone-
-makuuhuone-
-makuuhuone-
-lääkehuone-
-takapiha-
-päivähuone/toimintaterapian tila-
-askarreltiin toimintaterapiassa karnevaalikoristeita-
Zoe tuli hakemaan meitä joka aamu töihin. Veimme samalla hänen todella söpön lapsen päiväkotiin. Töiden jälkeen pääsimme jonkun työntekijän kyydissä hotelille tai bussipysäkille. Myös kaksi muuta Suomalaista kulkivat välillä samalla kyydillä meidän kanssa. Odotamme jo innolla tulevaa viikkoa!
