Nyt kun ollaan oltu täällä St. Josephin sisarkunnassa noin kolme ja puoli viikkoa, niin on ehkä jo aika hieman avata täkäläistä "vihertävää hoivaa". Näin talvella luonto ei ole hoitotyössä niinkään suuressa roolissa kuin kesällä, mutta jonkin verran kylläkin. Sen sijaan, näin kylmällä, hoitokodissa käy säännöllisin väliajoin mies, joka pitää asukkaille puutarhatuokioita. Näissä pääsääntöisesti istutetaan kasveja ja kukkia kesää ajatellen, seurataan kasvien kehittymisen kulkua sekä opetellaan uusia asioita puutarhan hoidosta. Tosin suurin osa asukkaista ei tunnin kuluttua muista oppimaansa. Asukkaiden varastoja käy toisinaan täyttämässä myös muuan hedelmäkauppias.
Rakennuksen sisäpihalta löytyy vanha, pieni entinen puutarha, joka tuo mukavasti väriä talven ankeuteen. Siellä myös käytetään asukkaiden koiria tarpeillaan ja taitaapa sieltä löytyä muutama eläimen hautapaikkakin. Koirat ovat tosiaan asukkaiden omia ja ne liikkuvat toisinaan sisäpihalla "vapaina". Hoivakodin läheisyydestä löytyy merenranta, jossa asukkaat ja henkilökunta käyvät kesäisin jäätelöllä, teellä ja kahvilla. Retkiä järjestetään usein myös kauemmaksikin, kuten luonto- ja vesipuistoihin, ravintoloihin ja vastaaviin. Tällä säällä se on ollut mahdotonta, sillä 2/3 siitä ajasta jonka olemme täällä olleet, on satanut. Iso peukku siis säälle! :) Hoitokodissa työskentelee vapaaehtoisesti muuan nainen, joka kuljettaa asukkaita talon minibussilla tai muulla autolla haluamiinsa paikkoihin.
Talosta löytyy eteisen yhteydessä oleva akvaario, jossa on kaloja sekä sammakko. Akvaario on sen verran hyvällä paikalla, että noita helluisia mereneläviä jää moni asukas, omainen tai henkilökunnan jäsen päivittäin ihastelemaan. Omaisista tulikin mieleen, että vieraiden on mahdollisuus yöpyä täällä lähestulkoon täydellä ylläpidolla.. ilmaiseksi.
Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroimme, niin viime viikolla täällä kävi lintunainen esittelemässä elukoitaan. Ja tästäkös porukka innostui.
Muuta: Juteltiin tällä viikolla "district nursen" kanssa (eli sairaanhoitajan, joka käy hoitamassa asukkaita tarpeen tullen). Hän on todellakin työllensä omistautunut henkilö ja pitää erittäin paljon tekemästään työstä. Hän kertoi, että viisi samaa työtä tekevää sairaanhoitajaa oli lopettanut hommansa alueella. Syytä emme varmasti tiedä, mutta pieni aavistus meillä on. Hän nimittäin kertoi tekevänsä noin 50 tunnin työviikkoja 37 tunnin palkalla. Monikohan suomalainen sairaanhoitaja olisi valmis vastaavaan?
Meistä kumpikin on saanut oman osansa niin sanotuista miesten askareista. Joko toinen tai kumpikin on irrottanut seinistä tauluja, vaihtanut palaneita lamppuja, kuvannut tapahtumista kuva- tai videomateriaalia, muokannut "editointihuoneessa" videoita, korjannut printteriä ja kopiokonetta, auttanut asukkaita ja henkilökuntaa tietokoneen käytössä tai siirrellyt painavia esineitä. Vastapainoksi aasialaiset neitokaiset ovat hoitaneet oman osansa henkilökunnan yhteisen ruokailumme jälkeisestä astioiden huuhtomisesta ja tiskikoneeseen laittamisesta. Emmehän me sentään joka asiaan alistu, kyllä keittiö on naisten reviiriä ja pysyköön sellaisena!
Oikeastaan oman alamme työkokemusta olemme saaneet todella vähän. Ainakaan uutta emme ole oppineet, ellei kyse ole tietyistä tavoista tai vastaavista. Myöskään osa naispuolisista asukkaista ei halua miespuolista hoitajaa tekemään intiimejä työtehtäviä, muuten kyllä kelpaamme paremmin kuin hyvin. Olemme tällä hetkellä talon suosituimmat henkilöt, joten emme suotta poseeraa talon seinällä olevissa kuvissa.
Hyvää ystävänpäivää pojat!! Olette sitä varmasti siellä viettäneet yhdessä hoidokkienne ja työporukan kanssa...ottaen huomioon myös sen, että viimeinen viikko on menossa:)
VastaaPoistaKoska on lähtö kotiin? Ensi viikolla toivon ainakin tapaavani sinua Tuure, jakson näyttö on sinulla edessäsi täällä. Ja minä ohjaan sinua;)
Mukava lukea tekstiänne, mutta vaikka vakuuttelette, ettei mitään uutta ja ihmeellistä ole tullut opittua, niin olen melko varma, että matkan jälkeinen reflektio tuo mieleenne paljon uusia asioita. Asioita, joista teillä vielä nyt ei ole aavistustakaan. Jo tämä kokemus, elämys, uuteen sukeltaminen, jättää jäljen mieleennne ja muistiinne.
Ja nyt tuo paikan Green Care- toimintakin sai selkeämmät piirteet.
- Otatte kantaa myös hoitajien työhön ja työssäjaksamiseen. Hyvä! Mieleen tulee ajatus hoitotyön "palosta" ja hoivaamisen vietistä...kuinka monelta sitä tänä päivänä löytyy? Kuka tekee työtä palkatta? Toivottavasti kenenkään ei tarvitsisi sitä tehdä.
Pian te pojat pääsette jakamaan kokemuksianne täällä kotomaassa opiskelukavereillenne ihan face to face, niin että muutkin innostuvat lähtemään kokeilemaan siipiään ja uutta oppimaan ulkomaille.
Tervetuloa kotiin,
toivottelee Merja