IMASTU KOOL KODU EESTI

Ti 23- ke 24.4.2013

 Matkamme alkoi Kemistä ja Kokkolasta junalla kohti Helsinkiä, josta hyppäsimme laivaan ja saavuimme illalla Tallinnaan. Majoitumme Taanilinna hotelliin vanhaan kaupunkiin, josta jatkoimme keskiviikkona matkaa bussilla kohti Rakverea.

Bussimatka kesti 1h 40 min 6,50€/henkeä kohti. Rakveressa bussiasema sijaitsi kävelymatkan päässä  Aqva hotellistamme, johon kävimme nakkaamassa kassit. Hotellissa ei ollutkaan meille varattuna 2 hlö:n huonetta vaan yksi 1 hlön huone molemmille. Ainoa vaihtoehto, jonka pystyivät meille tarjoamaan oli kallis superior huone ja yksi yhden hengen huone. Tämä pisti matkakassamme hieman sekaisin mutta pyrimme pihistämään muissa kuluissa.

Suuntasimme taxilla kohti Imastu Koolkodua Tava piirikuntaan. Matka kesti vajaa puoli tuntia ja maksoi 18€.

Vastassa Imastu Kool-Kodulla oli aikuisten kehitysvammaisten johtaja Lairi Einamaa sekä ryhmäkotien johtaja Moonika Kirsch. Moonika on koulutukseltaan sosiaalityöntekijä ja oli työskennellyt paikassa vasta muutaman kuukauden. Moonika puhui hyvää suomea. Muutoin henkilökunta on lähes täysin viron ja venäjän kielen varassa. Moonikalla itselläänkin on pieni maatila, ja yhden hänen johtamistaan perhekodeista asukkaat olivat menossa toukokuussa hänen kotiinsa vierailulle pikkubussilla tekemään pieniä pihatöitä.

Moonika kertoi talon toiminnasta ja samalla täytimme työpaikka-analyysin. Kyselimme kovasti ja Moonika vastasi mielellään. Laitos on perustettu yli kolmekymmentä vuotta sitten. Alun perin tilalla sijaitsevat kartanon päärakennuksessa sijaitsi Eestin ainoa vammaisille lapsille suunnattu lastenkoti, jossa parhaillaan oli pienehköissä tiloissa yli 120 lasta isoissa nukkumasaleissa. Tähän aikaan vammaiset lapset eivät käyneet koulua. Nykyään oppivelvollisuus on lailla asetettu.

Vuoteen 1994 saakka Imastu oli omavaraistalous lehmineen ja peltoineen. 1990-luvulla maatalous jäi ja puutarhakin lakkautettiin, mutta otettiin taas käyttöön muutama vuosi sitten.

Imastu on kansallisen järjestön omistama. Moonika ei tunnistanut paikkaa laitokseksi, ja kutsui osastoja perheiksi. Perheet vastasivat suomalaisnäkökulmasta keskuslaitososastoja. Imastulla on laatusertifikaatti nimeltään Equass. Lisäksi Moonika oli erittäin kiinnostunut kerrottuamme, että Suomessa ollaan parasta aikaa kehittämässä laatumerkkiä/merkkejä Green Car- toimijoille. Lupasimme laittaa Moonikalla viestiä mm. siitä, mistä heidän paikkansa voisi anoa hankerahoja Green Care-toiminnan lisäämiseksi.

Henkilökunta oli kaksivuotisen hoitajan koulutuksen käyneitä, osalla ei ollut koulutusta ja osalla ohjaajista kolmivuotisen sosiaalityöntekijän koulutus (ei hoitotyössä). Työntekijät tekevät 12-tunnin päivää.

Talossa oli kolme 20-paikkaista aikuisten kehitysvammaisten osastoa, joissa asui eritasoisesti vammaisia kehitysvammaisia. Myös hyvin syvästi kehitysvammaisia. Tämän lisäksi on lasten perheryhmät 3 kpl, joissa on 6-8 lasta/perhe. Yhteensä asiakkaita oli 105. Henkilökuntaa noin 50- 60. Ikäjakauma oli vauvasta vaariin.

Sen mukaan mitä johtaja kertoi aikuisten osastolla olevan henkilökuntaa vuorossa laskimme karkeasti henkilöstömitoituksen olevan noin puolet minimivaatimuksesta Suomessa. Laitosapulaisia ei ole. Pienistä resursseista huolimatta asiakkailla oli puhtaat vaatteet, osastoilla oli suhteellisen siistiä ja asukkaat tyytyväisen oloisia. Moonikan mukaan asiakkaan ulkoilevat paljon. Toimintaa mm. diskoja, yhteisökokouksia ja muuta viriketoimintaan oli runsaasti.

Pääsimme tutustumaan paikan Green Care toimintaan. Tosin Green Care termi oli Imastun henkilökunnalle vielä uusi vaikka luonnon ja eläinavusteisten menetelmien käyttäminen kuntoutuksessa oli vaikuttavaa. Luonto- ja eläinavusteisiin menetelmiin oli palkattu lisäresursseja. Puutarhapuolella oli yksi ohjaaja ja hevospuolella toimi talon toiminnan ohjaaja.

Imastussa oli pienen kävelymatkan päässä kahden hevosen talli, jossa järjestetään HobuTegevust eli hevosavusteista toimintaa viisi kertaa viikossa. Perhekodit vaihtelevat vuoroja tallilla. Talli oli yksinkertainen mutta siisti. Sisätiloihin latoon oli tehty pieni työskentelyalue, joten asukkaat pystyivät toimimaan hevosten kanssa huonollakin ilmalla. Tallilla oli välineet talutustemppuradan tekemiseen sekä vankkurit ajelutusta varten. Asukkaat olivat silminnähden kiintyneitä hevosiin ja esittelivät tohkeissaan meille tallihommiaan.

Talliin tutustumisen jälkeen toiminnan ohjaaja ja asukasryhmä vei meidän hienoon puutarhaan, joka oli ollut paikallaan kartanon ajoista lähtien. Asukkaat osallistuvat joka päivä puutarhatöihin omien kykyjensä mukaan. Ohjaajan mukaan kaikille riittää omien voimavarojen mukaista pientä työtä. Lajikevalikoima oli suuri: yrttejä, juureksia, mansikoita, omena ja luumupuita. Tuotteista keittiö valmistaa ruokaa asiakkaille. Kasvihuonetta lämmitettiin kamiinalla keväisin. Talvisin kasvimaalla ei ole niin paljon tekemistä asiakkaille, mutta ryhmäkoko tuplaantuu kesällä. Talvella kuitenkin löytyy mm. lumenluontia ja huoltotöitä.

To 25.4.2013

Aloitimme päivän tutustumalla Aqva hotellikylpylän luonnontuote hoitojen esitemateriaaleihin. Hotelli tarjoaa monipuolisesti hoitoja, joissa käytetään myös luonnon antimia, mm. suolahoitoja ja yrttihoitoja.

Matkasimme Imastu-Kool Kodulle taksilla. Vastassa oli ulkotyöryhmä haravoimassa pihaa.  

Imastussa aloitimme päivän tutustumalla päiväkeskuksen toimintaan. Kävimme kaikissa keskuksen toimintapisteissä ja saimme nähdä konkreettista toimintaa asukkaiden kanssa mm. taidehuoneen, liikuntahuoneen, aisti/tunnehuoneen. Asukkaat ovat päiväkeskuksessa kolme tuntia päivässä, ja päivän puolessa välissä vaihtavat huonetta. Ohjaajat olivat erikseen hoitohenkilökunnasta.

Askarteluhuoneessa asukkaat keittivät teetä itse poimituista yrteistä, jotka kesällä oli kuivattu. Yrtit löytyivät pihapiiristä. Askarteluissa käytetään runsaasti luonnon materiaaleja ja kierrätysmateriaalia.

Päiväkeskukseen tutustumisen jälkeen menimme Mihklin koululle jossa meitä oli vastassa yksi opettajista. Mihklin erityskoululla oli neljä erityisen vaativien lasten luokkaa, joissa jokaisessa 4 oppilasta. Heidän kouluviikonsa on 20h pitkä. Tämän lisäksi siellä on kaksi ei niin vaativien lasten luokkaa, joissa molemmissa kuusi oppilasta. Heidän kouluaikansa on 20-32h viikossa. Tutustuimme luokkiin ja saimme nähdä työskentelyä. Koulussa käytettiin hyvin vaihtoehtoisia kommunikaatiomenetelmiä ja strukturointia.

Jokaisessa oli oma opettaja, mutta luokissa ei ollut omia avustajia. Kaksi avustajaa kiersi luokissa joissa oli suurin tarve. Apuvälineitä kuten seisomatelineitä ei näkynyt. Puheterapeutti ja fysioterapeutti käyvät koululla kerran viikossa.

Koulun jälkeen menimme erityislasten osastoille joita oli neljä. Jokaisessa 6-8 lasta ja vuorossa 1-2 hoitajaa. Resurssipulasta huolimatta yksiköt olivat hyvin kodikkaita. Osa erityislapsista ja nuoret olivat kovin haastavia. Lapset kävivät Mihklin erityiskoulua.

Vierailun jälkeen pidimme Green Care infon asumisyksikköjen henkilökunnalle. Paikalla oli 14 henkilökunnan jäsentä.

Esittelyn jälkeen oli lounastauko ja sen päälle kävimme kävelemässä lähiympäristössä. Kehitysvammaisten työryhmä työskenteli noin kymmenen henkilön voimin alueen viheralueiden siistimisen parissa lammen rannalla. Kalaa ei lammesta lähde meinasivat asukkaat kun kyselimme asiasta.

Kävelyn jälkeen menimme pitämään Mihkli koulun henkilökunnalle Green Care infon. Paikalla oli yhdeksän ihmistä mukaan lukien yksi englantilainen vapaaehtoinen, joka antoi meille vinkiksi etsiä netistä Camp Hill nimisen yhteisön, joka tuottaa asumispalveluja luontohenkisesti ympäri Eurooppaa. www.pahklack.org.

Myös Moonika antoi meille vinkiksi Maarja Talu nimisen asumisyksikön (www.maarjapaikesekodu.ee) Tartossa, jossa asuu kehitysvammaisten asukkaiden lisäksi maatalon eläimiä. Moonikan mukaan Maaria Talu on yksityinen ja kallis asiakkaalle. Moonika kiinnostui koirien käyttämisestä asukkaiden iloksi. Imastu Kool Kodulla vain on sääntö, jonka mukaan osastoille ei saa tuoda eläimiä. Kool Kodun johtaja taas ei ole luvannut tuoda alakertaan (hallintotiloihin) koiraa, jolloin sitä voisi käyttää ulkona asiakkaiden kanssa toimimisessa. Moonika oli kuitenkin saanut luvan kokeiluun, jossa asukkaiden yhteisenä tapahtumapäivänä koira otetaan mukaan ja kokeillaan miten sen kanssa menee. 

Iltasella tuli teemaan sopivasti TV:stä ohjelmaa ratsastusterapiasta ja kaverikoiratoiminnasta.

Pe 26.4.2013

Matkalla Tihuseen bussilla. Tässä meneekin melkein koko päivä. Matkalla tutustumme Viron kehitysvammahuoltoon. Hyvä linkki löytyi Rinnekoti säätiön sivuilta www.rinnekotisaatio.fi.  

Ja sieltä linkki kehitysvammahuollon tietopankkiin.

Tihuse talun työntekijä tuli meitä vastaan Kuivastun satamaan. Tilalle on matkaa 7 km satamasta. Majoitumme kotoisiin vaatimattomiin huoneisiimme olkikattoiseen majataloon. Tihusen nettisivulinkki: www.tihuse.ee

Tilalla on 300 alkuperäistä eestinhevosta vapaassa laumassa, ulkona ympärivuorokauden. Tila on saanut EU- tukea uuden majoitustalon ja kahvilan rakentamiseen. Tilan päärakennuksessa oli käytetty runsaasti luonnonelementtejä. Ruoka jota tarjottiin oli lähiruokaa: Kanaa, villisakaa, ahvenia, kasviksia. Juomaksi oli itse tehtyä omenamehua, mahlamehua, hunajaa ja kevätesikko-teetä. Illallisella kerroimme kanssamatkaajille Green Care asioista ja hankkeesta.

La 27.4.2013

Aamiaisella juttelimme Martin Soidusaaren kanssa. Hän omistaa tilan ja asuu siellä. Martin on Eestin kielen filologi ja luonnonusko asiantuntija. Martin on elvyttänyt eestinhevoskannan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Kerroimme hankkeestamme ja kyselimme Tihuse Talun mahdollisia GC yhteyksiä. Työyhteisöjen hyvinvointia edistävää toimintaa on jo nyt paljon. Terapia-ratsastukseen tilalla on hyvät valmiudet, mutta Viron valtio ei ole vielä ryhtynyt tukemaan ratsastusta korvattavana terapiamuotona.

 Muutama vuosi sitten tilalla on ollut yhteistyöhanke Pietarin kaupungin kanssa liittyen huumekuntoutukseen. Hanke kesti kolme vuotta, jonka jälkeen Tihusessa ei ryhdytty jatkamaan sitä johtuen hevosturismin lisääntymisestä. Turistit ja narkomaanit eivät sovellu samaan paikkaan. Nuoret narkomaanit viettivät Tihusessa kaksi kuukautta kerrallaan. Jotkut asiakkaat palautuivat Tihuseen aloitetuaan käytön uudelleen, mutta pääosin tulokset hoidosta olivat olleet erinomaisia. Päihdeongelmaisten päivää rytmitti tilalla talli- ja maataloustyöt, ruokailu, ratsastus.

Iltapäivällä kävimme 1,5 h ratsastuksen maastossa. Tutustuimme luonnonuskon pyhiin paikkoihin metsässä mm. Lalli Liukivi jonka päältä laskemalla sai kaikki projektit putkeen sekä Seitsemän tien risteykseen, johon eläimet olivat vuosisatojen aikana muokanneet 7-sakaraisen risteyksen. Paikalla oli myös iso onnenkivi, jota kiertämällä ja hakkaamaalla yhteen toisen kiven kanssa sai yhden toivomuksen. Lotottaisiin tänä iltana jos emme olisi Muhun saarella keskellä ei mitäänJ Lisäksi kävimme tutustumassa Paldaste kartanon hienoihin puitteisiin pyöräilemällä.

Su 28.4.2013

Aamu valkeni Tihusessa kauniina. Satu kertoi vieraana olleelle Vihtiläiselle erityisopettajalle Green Caresta, jolle käsite oli vielä tuntematon. Hän oli erityisesti kiinnostunut koirien käytöstä erityislasten kuntoutuksessa.

 Ajattelimme mennä piipahtamaan Tihusen lähistöllä sijaitsevassa, Sikke Sumarin omistamassa Nami-Namasten hyvinvointi keskuksessa, mutta valitettavasti se oli vielä kiinni huhtikuun ajan avautuen toukokuun alusta.

 Satu teki vielä työpaikka-analyysin Tihusen omistajan Martinin kanssa, joka kertoi tilalla joskus olleen työssäoppijoita. Hän suositteli työssäoppimis-ajankohdaksi marraskuun ja maaliskuun (ennen hiihtolomia) välistä aikaa, jotta tilalla olisi huoneita majoittaa opiskelijoita. Tilalla on mahdollista ruokailla ja lähellä sijaitsee idyllinen ruokakauppa. Työssäoppimispaikaksi Tihuse voisi soveltua erilaisissa maatalouspuolen koulutuksissa.

Matkalla Tallinnaan luimme Öhtulehdestä mielenkiintoisen artikkelin, joka väitti kissojen hoitamisen vähentävän migreenikohtauksiaJ

Ma 29.4.2013

Yövyimme taas pienessä Taanilinna hotellissa keskustassa. Aamulla suuntasimme Kehitysvammaisten päiväkeskus Käökeskuseen. (www.kaokeskus.ee)

 Meitä oli vastassa sosiaalityöntekijä Silvia Loober joka puhui hyvin suomea. Mukana palaverissa oli myös johtaja Jane langemets, joka puhui sujuvaa englantia.

 Varttia aiemmin Köäkeskukseen olivat saapunut Kokkolalaiset lähihoitaja-opiskelijt Satu Myllymäki ja Hannele Haanpä, jotka tulivat Tallinnaan kuntoutumisen tukemisen to-jaksolle. Heidän kanssaan Satu katsoi läpi työssäoppimis- jakson paperit ja ohjeisti opiskelijoita. Keskustelussa käytiin läpi opiskelijoiden odotuksia ja Päiväkeskuksen toimintaa yleisesti.

Päiväkeskus koostuu useasta yksiköstä. 1990-luvulla perustetun lasten keskuksen, aikuisten päivätoimintakeskuksen, Aikuisten keskuksen Malevan, intervalliyksikkö (oikeus 3 viikkoa/vuosi/kotona asuva kehitysvammainen), Tallinna Koplikoolin (pieni ammattikouluryhmä) sekä kehitysvammaisten peruskoulun.

Keskus tarjoaa kaupungin rahoittamana fysio- ja musiikkiterapiaa ja valtion rahoittamana toimintaterapiaa. Henkilökuntaa on enemmän kuin suomalaisissa toimintakeskuksissa. Keskuksessa käytetään runsaasti PCS- kuvia.

 Kiersimme toimintayksiköt läpi. Käö vaikuttaa laadukkaalta yksiköltä ja se onkin saanut kiitosta päättäjiltä.

Käö on hakemassa myös paraikaa laatusertifikaattia Equass ja se on vaatinut paljon työtä.

Katsoimme yhdessä Green Care videon ja keskustelimme millaista GC-toimintaa paikassa on.

Lastenkeskuksessa on kerran viikossa hevostoimintaa (ei terapiaa). Joskus käy myös koiria, mutta joidenkin asiakkaiden vanhemmat vastustavat eläimiä keskuksella. Asiakkaiden kanssa ulkoillaan aidatulla pihalla runsaasti ja johtoporras piti tätä tärkeänä, koska omaisilla on harvoin mahdollisuutta toteuttaa ulkoilua kodissa.

Esimerkiksi käynti viikollamme torstaina Käössä pidetään työntekijöiden ja asukkaiden yhteinen pihan siistimis- talkoopäivä ja keskiviikkona pidetään vappubileet pihalla grillaten.

 Yhteisöllisyys ja tasa-arvoisuus ovat Käökeskusen arvoja ja näitä toteutetaan mm. jokavuotisessa Linna Lille tapahtumassa toukokuussa, jossa terveet nuoret toimivat työkummeina kehitysvammaisille nuorille ja päivän aikana he yhdessä hoitavat kaupungin yleisiä istutuksia. Tässäpä loistoidea suomen peruskouluihin, maatalousoppilaitoksiin ja sosiaali - ja terveysalalle keväälle!

Keskuksessa on työn alla myös voimaannuttavan valokuvauksen projekti ETRA, joka loppuu tänä vuonna. Voimaannuttavaa luontovalokuvausta voisi mielestämme kehittää edelleen projektimuotoisena Suomessakin.

 Pe 30.4.2013

Klo 7.30 laivamme lähti kohti Suomea ja loppumatka sujui junassa Kokkolaan ja Kemiin.

 Anu Karinen ja Satu Sundell