Lähdön aika

Hej på dig!

Viimeisellä viikolla koti-ikävä oli jo kova, vaikka Odensessa olisi ollut vielä hirmuisesti koettavaa! Asuimme siis  opiskelijakommuunissa 7 kilometrin päässä keskustasta ja työpaikoista. Oli mukavaa tutustua kahteentoista ulkomaalaiseen asukasnaapuriimme, ja opimme hieman eri kulttuurien tapoja ja toimme suomalaista kulttuuria esille.
Viimeisellä viikolla olimme kaksi päivää Albanigadessa, jossa vietimme viimeisen päivän kunniaksi Suomipäivän. Tiistain, keskiviikon ja torstain vietimme Frederiksbroenissa.

Suomi-päivän lounas.

Viikot olivat aivan upeita, ja tuntuu, että Tanska antoi meille enemmän kuin osasimme olettaa. Suosittelemme kaikkia ylittämään itsensä ja lähtemään to-jaksolle ulkomaille, vaikka reissu olikin fyysisesti ja henkisesti rankkaa. Matka kuitenkin antoi meille paljon enemmän kuin otti. Suunnitelmissa olisi palata Odenseen uudestaan kesällä. Odense kaupunkina oli todella monipuolinen ja kaunis. Tanskalaiset leivokset sulattivat sydämemme! :)

Unet viimeisellä viikolla jäivät vähäisiksi, sillä kotiinlähtö oli mielessä kokoajan ja arkeen paluu jännitti. Pienet sairastelut ja tapaturmat värittivät reissuamme, mutta ne eivät vauhtia hidastaneet! :)

Viimeisenä päivänämme vietimme Suomipäivää Albanigadessa. Teimme asukkaille karjalanpaistia (tai jotain sinnepäin) ja leivoimme korvapuusteja. Asukkaat ja hoitajat pitivät hirmuisesti ruoasta!
Soitimme myös suomalaista iskelmämusiikkia, mm. Kari Tapiota, Olavi Virtaa ja Katri Helenaa :) Musiikki oli ainakin hoitajille mieluisaa! 

Näytimme myös tabletilta ruokailun ajan kuvia Suomesta, ja moni sanoikin Suomen olevan todella kaunis tuhansien järvien maa. Saimme asukkailta kiitoslahjaksi kynttilöitä ja pidikkeet niille, asukkaat olivat itse käyneet ostamassa ne keskustasta.

Lauantaiaamuna jo suuntasimmekin todella haikein mielin juna-aseman kautta Kööpenhaminan lentokentälle ja sieltä sitten kotiin.

Karjalanpaistia ja korvapuusteja á la Henna ja Maiju

Nyt viikon täällä Suomessa olleena voi vaan todeta, että kyllä Odensen tullaan vielä palaamaan! :) Koti-ikävä on vaihtunut Tanska-ikävään :D

Venlig hilsen, 

Henna-Maj Ropo ja Maiju Siitonen

Hyvästi Rotterdam!

Matkamme on tullut nyt siihen pisteeseen, että aikaa meillä on jäljellä enää kolme päivää, kylläpä aika on mennyt nopeasti! Olemme viihtyneet täällä suurkaupungin sykkeessä vähän liiankin hyvin ja kotiin emme vielä tahtoisi palata. :D Tällä viikolla olemme siis osallistuneet lähinnä käytännön tunneille ja niiden aiheet ovat vaihdelleet syöttämisestä aina virtsakatetrin puhdistamiseen. Tuntien rakenne on aikalailla sama kuin Suomessa, mutta ryhmäkoot ovat paljon suurempia kuin omassa koulussamme ja näinollen kaikki eivät ehdi harjoittelemaan opittuja asioita käytännössä. Siirtymisten harjoitus tunnilla näytimme tavan, jolla asukas siirretään sängyssä ylöspäin Suomessa. Oppilaat näyttivät meille myös paikallisen tavan tehdä sama asia, jonka jälkeen saimme kokeilla sitä myös itse. Koulussa sekä kaikissa hoitolaitoksissa käytetään froteisia pesulappuja, jotka aina pestään ja käytetään uudelleen ja uudelleen. Tämä oli meistä kertakäyttöisiin tottuneina varsin erikoista. 

Vierailimme viime viikolla "Humanitas" hoitoyksikössä, joka oli ihanteellinen paikka niin ikäihmisen asumisen kuin green carenkin kannalta. Yksikköön saa muuttaa yli 65 - vuotiaat ja kunnon laskiessa sieltä pystyy tilaamaan hoitopalveluita.  Pääperiaatteena paikassa on vastata kaikkiin asukkaiden toiveisiin kyllä. Tämän vuoksi asukas voi ottaa esimerkiksi ottaa omaan asuntoonsa mukaan vaikka kuusi koiraa näin halutessaan. Asukkaiden mukavuuteen on panostettu paljon erilaisten virikkeiden sekä hienojen yhteisten tilojen muodossa, joista löytyy mm. oma kirjasto, baari, ravintola sekä suihkulähde. Asukkaat tapaavat toisiaan usein, mutta joskus vertaisten tuki ei ole riittävä, vaan ikäihminen tuntee olonsa yksinäiseksi. Tällöin hoitoyksiköllä on tarjolla lainalintuja, joita saa viedä asuntoon seuraksi ja palauttaa tarpeen loppuessa. Paikan alakertaan on myös rakennettu museopolku, joka on täynnä vanhoja esineitä ja uudelleen rakennettuja huoneita eri vuosikymmeniltä. Tämä on todella mukava ja hyödyllinen etenkin muistisairaiden kannalta. 

Tulemme vierailemaan torstaina myös suuressa Erasmus-sairaalassa, mutta siitä emme valitettavasti ehdi enää tänne kirjoittamaan, sillä perjantai aamuna suuntaamme kohti Amsterdamin lentokenttää. Lähdemme täältä monta kokemusta rikkaampana ja matka on avartanut omaa ammatillista näkemystänme. Tänne tulemme ehdottomasti palaamaan uudelleen ja työpaikatkin ovat meitä täällä valmiina odottamassa! :D 

Bedankt voor alles en tot ziens Nederland! 

Haikein terveisin Janita & Emilia 

Hoitoa Rotterdamissa

Hallo!

Terveiset täältä Rotterdamista, kolmas viikko on jo kohta lopuillaan ja tänään meillä oli viimeinen työpäivä. Aika kuluu todella nopeasti täällä! Ensiviikon vietämme jälleen koulussa ja silloin meillä on luvassa paljon käytännön tunteja ja vierailuja.

Olimme siis harjoittelussa kahdessa eri paikassa, Maastveldin hoitokodissa sekä Buurtzorgin kotihoitotiimissä. Molemmat paikat olivat todella mukavia ja yhteistä niille oli se, että vanhuksille annettiin paljon aikaa ja jokaisen yksilölliset tarpeet otettiin huomioon.

Hoitokodissa oli paljon työntekijöitä yhdessä vuorossa, lukumäärä vaihteli aina päivän mukaan, mutta keskimäärin yhdessä vuorossa on kuusi työntekijää. Asukkaita yhdessä kerroksessa on 17 kappaletta ja jokaisella on oma huone, mihin sisältyy myös oma minikeittiö. Kustakin koulutustasosta oli aina useampi työntekijä paikalla niin, että nelostasolta oli aina vähintään yksi, joka jakoi kaikille lääkkeet. Ykköstason hoitajat huolehtivat asukkaiden ruokailusta ja loput hoitivat aamutoimia. Opiskelijoita oli useampia joka päivä. Työntekijöille jaettiin aina aamun alussa tietty reitti, josta selvisi kenen luokse kukin päivän mittaan menee ja miten paljon aikaa kussakin hoidettavassa kuluu. Keskimäärin yhden asukkaan luona vietettiin puoli tuntia, samat toimet suomessa olisivat vieneet 10 minuuttia. Jo tästä siis huomaa selvästi sen, että ihmisten kanssa seurusteluun on jätetty paljon aikaa ja näinollen ihmisten ulkoiseen olemukseenkin ehtii panostaa esimerkiksi kampausten tai hajuveden laittamisen muodossa. Aamutoimet suoritettiin klo. 7.-11.30 ja reittien suunnittelussa oli huomioitu jokaisen asukkaan luonnollinen heräämisrytmi. Eroja huomasimme myös käytetyissä apuvälineissä. Nosturit olivat hyvin uusia ja niissä pelkän nostamisen lisäksi asukkaan sai myös istumaan, mikä helpotti todella paljon hoitajan työtä. Näin ollen jokaisen asukkaan pystyi hoitamaan itsenäisesti. Pyörätuoleja käytetään paljon ja usealla on myös sähköinen versio. Levypöytiä pyörätuoleissa oli myös monella asennon korjaamista varten. Suihkutuolit ovat myös uusia ja niissä pystyy nostamaan korkeutta, joten hoitajan ei tarvitse olla epäergonomisessa asennossa. Hoitokodissa sisällä oli myös kauppa, josta asukkaat saivat hakea ostoksia. 

Kotihoidon yksikössä oli pieni tiimi, johon kuului kuusi työntekijää. Heillä ei ollut esimiestä, vaan kaikki tiimin jäsenet olivat tasavertaisia. He päättivät itse myös lomista ja työajoista sekä hoitivat palkanmaksun. Tiimi koostuu nelos- ja vitostason hoitajista, joten yksi hoitaja saa tehdä asukkaan luona kaiken, eikä yhden asukkaan luona tarvitse käydä useampaa hoitajaa päivässä. Jokaisella työntekijällä on omat asiakkaat, joiden luona he pyrkivät aina käymään. Asukkaat on jaettu asuinalueittain ja hoitajien työpäivät keskittyvät aina yhteen alueeseen, joten siirtymisiin ei aikaa kulu paljon. Useimmat heistä käyttävät pyörää liikkumisiin. Aikaa annettiin paljon ja jollekkin käytiin laittamassa esimerkiksi vain tukisukat ja sen jälkeen voitiin jäädä vaikka kahvittelemaan. Joskus joidenkin asiakkaiden luona ei tarvinnut kuin käydä katsomassa että kaikki on kunnossa ja vaihtaa kuulumisia. Toimistossa on isot ikkunat ja yöllä siellä on käytössä yölämpötila, joka säästää energiaa.

Opittavaa Suomella olisi Hollannin hoidosta siis ajan anto asukkaille ja yksilöllisten tarpeiden parempi huomiointi. Vastavuoroisesti yhteen asiaan kiinnitimme erityisen paljon huomiota nimittäin hygieniaan. Hoitokodeissa ei ollut käytössä missään käsidesiä tai hanskoja ja kädetkin pestiin ainoastaan tauoille siirryttäessä. Hanskoja sai käyttää vain jos käsitteli ulosteita ja silloinkin hanskat olivat yhdenkoon mikkihiiri mallia, joita Suomessa on käytetty noin 15 vuotta sitten. 

Asiakkailla sekä hoitokodissa oli paljon kasveja sekä eläimiä. Hoitokodin puutarha oli todella kaunis ja hyvin hoidettu ja sitä käytetään paljon sään salliessa. 

Viime viikonloppuna kävimme Rotterdamin eläinpuistossa ja euromast näköalatornissa. Viimeisen viikonlopun täällä aiomme viettää vieraillen Amsterdamissa. 

Terveisin Janita ja Emilia 

Kolmas viikko Odensessa

Heippa taas!
Täällä Odensessa kolmatta viikkoa mennään jo, huh miten nopeasti aika on hujahtanut!
Tälläviikolla meidän piti olla yhdessä Maijun harjoittelupaikassa Albanigadessa, mutta viikonloppuna Maijun polvi sanoi itsensä irti, joten Henna on itsekseen ollut tutustumassa paikkaan. Ensi viikolla suunnitelmissa olisi mennä yhdessä Frederiksbroeniin, mutta saa nähdä :)

Viimeeksi kirjoiteltiin työssäoppimispaikoistamme ja nyt ajattelimme kertoa hieman saattohoidosta sekä omahoitajuudesta Tanskassa.
Saattohoito on hyvin samankaltaista kuin Suomessakin, kuolevan ihmisen lähellä ollaan paljon (ei aivan ympärivuorokauden, sillä kuolevakin tarvitsee tilaa ja omaa aikaa).
Soitetaan aina omaisille ja annetaan mahdollisuus tulla kuolevan omaisen luo. Mikäli omaisia ei ole, hoitajat silittelevät ja ovat lähellä. Ihmisen ei haluta kuolevan yksin :)

Omahoitajuus Tanskan hoitokodeissa on jaettu niin, että yhden ns. tiimin kaksi hoitajaa hoitavat sen tiimin asukkaiden asiat.

Omaishoitajuus Tanskassa on samanlaista kuin Suomessa siltä osin, että kuka tahansa voi tehdä sitä. Tukia ei voi saada niin helposti kuin Suomessa.

Torstaina menimme tutustumaan Odensen sosiaali-ja terveysalan oppilaitokseen, josta valmistuu assistantteja (vastaavat suunnilleen lähihoitajakoulutusta) ja nurseja (vastaavat sairaanhoitajia). Koulu oli todella kotoisan oloinen, ja pääsimme tutustumaan erilaisille oppitunneille. Liikunta on pakollista tässä koulussa, sillä opetushallitus haluaa pitää huolta, että tulevat hoitajat pysyvät hyvässä kunnossa työelämässä. Liikunnanopettaja piti ryhmälle tanssia, jossa oli mukana pienet käsipainot. Seuraava tunti, jolle osallistuimme, oli fysiikkaja kemiaa. Teimme testin, miten keitetty maksapala reagoi alkoholin kanssa toisella kuin keittämätön maksapala. Pääsimme seuraamaan myös vähän ravitsemushoidon tuntia. Opetus on itsenäistä ppiskelua, internetopiskelua ja ryhmätyöopiskelua, aivan kuten Suomessakin. Melkein kaikilla luokassa oli tietokoneet, ja iso osa materiaalista on internetissä. Myös opetustilanteet vaikuttivat samanlaisilta kuin Suomessa.

Kuvia ei vieläkään saa ladattua tänne millään, harmi!!

Venlig hilsen, Terkuin
Maiju Siitonen & Henna-Maj Ropo

Tanskan hoitotapoihin tutustumista

Terveiset Odensesta!

   Olemme Hennan kanssa viettäneet täällä nyt puolitoista viikkoa, ja alkujännityksistä on selvitty. Täällä on ollut erittäin mukavaa, ja kommelluksia on sattunut.

Työssäoppimispaikkani on Albanigade Plejecenter, joka on tehostetun palveluasumisen yksikkö. Täällä on 30 asukaspaikkaa, yksiköt on nimetty kukkien mukaan, ja jokaisessa yksikössä on yhdessä vuorossa 1-2 hoitajaa. Yövuorossa on kaksi hoitajaa. Töissä täällä on sosiaali- ja terveydenhuollon assistantteja ja avustajia.

Morgenfruenin kodinhoitohuone, jossa pestiin kaikkien asukkaiden pyykit.

Asukashuoneiston ovi. Ovessa oli postilaatikko, ja seinästä oven vierestä henkilökunta sai huoneiston avaimet tarvittaessa.

Morgenfruenin olohuone ja henkilökunnan työtietokone. Työntekijöillä ei ollut omaa taukotilaa, vaan he ovat kokoajan asukkaiden saatavilla.

Ergonomia

Ergonomia oli todella hyvässä kunnossa, keittiössä apukärryssäkin oli kohotusmahdollisuus.

Ergonomia on todella hyvällä mallilla Tanskassa. Jokaisessa Albanigaden asukashuoneistossa on kattonosturi, jos sitä joskus tarvitaan. Tietokonepöydät ja apupöydät ovat myös nostettavia, ja hoitajat ovat todella omaksuneet ergonomisen työtavan! Asukkaiden kanssa toimimiseen on löydetty oikeat, fyysisesti rasittamattomat tavat toimia, ja se on todella hienoa:).

Kestävä kehitys
Täällä ei tunneta biojätettä, vaan kaikki roskat heitetään yhteen. Jätettä siis syntyy hirmuisesti! Myös sellainen on ollut jännää huomata, että jos esim. aamupalapöytään laitetaan leipäpaloja tarjolle, eikä niitä syödä, ne täytyy heittää roskiin. Samoin on astioiden kanssa; jos ne ovat käyneet pöydässä, ne täytyy laittaa tiskiin. Muovipullot, joita täällä käytetään ruoan ja nesteiden antamiseen peg-letkun kanssa, heitetään pois päivän käytön jälkeen, vaikka en näkisi mitään estettä käyttää niitä vaikka viikkoa putkeen pesten niitä välillä.

Green care

Lounas

Albanigade Plejecenterissä on paljon kasveja pöydillä, ja pihalla on hyvät mahdollisuudet ulkoiluun. Joka yksikössä on parveke tai
terassi mahdollistamaan vaikka aamupalat ulkoilmassa kesäsäässä. Tanskassa pyöräillään todella paljon, ja työpaikalla käyvät viriketoimintahoitajat ajeluttavat asukkaita erikoisella pyörällä.

Normaali lounas Albanigaden hoitokodissa; ruisleipää ja erilaisia leikkeleitä sekä majoneesipohjaisia salaaatteja.

Kuntoutus
Ainakin tässä yksikössä asukkaat ovat paljon parempikuntoisempia kuin Suomessa vastaavissa hoitokodeissa! Moni asukkaista ovat muistamattomia,  ja työ täällä on useimmiten ollut ohjausta. Muistamattomat asukkaat tekevät itse aamutoimensa ilman ohjausta. En ole vielä nähnyt,  että yksikään talon asukas olisi joutunut tekemään jotain sellaista, mistä hän ei tykkää. Tupakointi, aitojen kynttilöiden polttaminen ja alkoholin käyttö, sekä esim. sängyssä loikoilu yhteentoista asti on sallittua. Työntekijöiden tavoite  on tehdä asukkaan päivästä parempi. Itsemääräämisoikeus on siis iso juttu täällä. Itsetuntoa lisää asukashuoneistojen ovissa
olevat postilaatikot ja lukossa olevat ovet. Asukashuoneisiin ei mennä ilman kuin että asiakas on siellä. Monet muistamattomat asukkaat käyvät päivittäin kävelylenkeillä talon lähistöllä. Albanigadessa on joka viikko jonkinlaista virikettä, ja siihen täällä on omat hoitajat, jotka kiertelevät erilaisia hoitopaikkoja pitäen jumppia. Täällä on siis hyvin paljon panostettu vanhuksen hyvään ja onnelliseen arkeen!

Aktiviteettihoitaja ja asukas lähdössä pyöräilemään.

Koko talon yhteinen jumppahetki

Otimme Hennan kanssa selville saattohoidosta ja omahoitajuudesta, niistä ensi viikolla lisää. Kuvien lisääminen ei valitettavasti jostain syystä onnistu.

Venlig hilsen, Ystävällisin terveisin Maiju Siitonen

Terveisiä Odensesta!

Heippahei täältä Tanskan suunnasta!

Toista viikkoa mennään jo, ja silti olen ihan pökerryksissä vielä!

Odense on kaupunkina ihan uskomaton, niin ihania hymyileviä ihmisiä, äärettömän upeita taloja ja katuja sekä mitä ihanimpia leivoksia..

Miun harjoittelupaikka on nimeltään Frederiksbroen plejecenter, joka on ikäänkuin palveluasumisen yksikkö. Frederikbroenissa on 28 asuntoa, joissa asuu vanhuksia sekä muutama iäkäs kehitysvammainen.

Asia, joka kiinnitti heti ekana miun huomion olikin asukkaat!
Asiakkaiden kunto on mielestäni suomalaisia ikääntyneitä parempi, joitakin hoitajat käyvät melkeinpä vain moikkaamassa! Löytyy myös toki muutama huonokuntoisempikin, mutta täältä löytyy paljon tarvittavia apuvälineitä! Makuuhuoneiden katossa nostolaite, käytävillä monia työnnettäviä nostolaitteita, sekä kehitys-/liikuntavammaisille on jos jonkin näköisiä menopelejä (esim. sähköpyörätuolit), ihanaaaa! Täällä näin myös ensimmäistä kertaa käytössä digitaalisen valokuvakehyksen!
(olisin laittanut kuviakin, mutta jostain syystä ei vaan onnistu)

Pakko sanoa, että voi sitä ihmetyksen määrää, kun ensimmäistä kertaa näin katossa olevan nostolaitteen!!
Juuri tuon nostolaitteen vuoksi täällä Frederiksbroenissa kaksin hoidettava asiakas hoituu yksinkin. Tällöin aikaa jää enemmän asukkaan kanssa jutusteluun ja yhdessä oloon, eikä kaikki aika tuhraannu siirtelyyn! :)

Creen Care näkyy täällä ehkä eniten siten, että suuri osa Odensessa asuvista taittaa matkat pyöräillen, ja esimerkiksi Frederiksbroenin asukkaat ulkoilevat päivittäin. Sisällä ei ehkä niin paljon näy luontoa kuin suomessa, mutta kasveja löytyy niin yhteisistä tiloista kuin asukashuoneistakin.
Eroa suomeen on myös kestävässä kehityksessä, harjoittelupaikassani ei esimerkiksi ole biojäteastiaa ollenkaan:D kaikki ruoan tähteet (ja niitä on PALJON) heitetään tavalliseen roskikseen ja ainoastaan lehdet ja muu roska lajitellaan.
Englannin puhuminen on ollut ajoittain aikamoisen haastavaa, sillä läheskään kaikki työntekijät eivät puhu englantia, saatikka sitten asukkaat! Onneksi (ja suureksi yllätykseksi) muutaman asukkaan kanssa on saatu oikein hyvät keskustelut aikaan englanniksi :)

Hoito on ollut mielestäni eettisesti hyvää ja täällä asukkaan arvostus ja itsemääräämisoikeus korostuu mielestäni selvemmin. Tästä esimerkkinä tupakointi ja alkoholi; asukkaat saavat täysin rajoituksetta polttaa tupakkaa ja juoda alkoholia asunnoissaan. Frederiksbroenissa halutaan, että asukkaat nauttivat elmästään ja tekevät mielihyvää tuottavia asioita, vaikkei se välttämättä aina olisikaan asukkaalle niin hyväksi.

Yllättävää oli, että lääkärit sekä hammaslääkärit tulevat asukkaan luo tänne Frederiksbroeniin, eikä asukkaiden tarvitse lähteä seikkailemaan busseilla tai takseilla.

Kuntouttava työote näkyy täällä niin, että asiakkaat tekevät niin paljon itse kuin pystyvät. Asukkaat osallistuvat myös paljon esimerkiksi keittiöhommiin; kuka taittelee lautasliinoja, kenen tehtävänä on kirjoittaa ruokalista.. :)

Ainiin! Frederiksbroenin väellä on myös oma bussi, jolla he tekevät jopa 4 päivän yhteisiä reissuja!

Maijun kanssa ei olla enää pahemmin eksytty, pyörät, ihme kyllä ovat helpompi tapa liikkua kuin linja-autot! Vaikka aluksi aika nihkeästi suhtauduin pyöräilyyn.. :D

Mutta tosiaan, vielä on pää pyörällä ja vaikea uskoa, että ollaan ihan oikeasti täällä!
Ollaan kuitenkin kotiuduttu oikein hyvin, englannin puhumiseenkin on jo tottunut eikä se tunnu enää niin haastavalta kuin alussa.
Jokapäiväiset vesisateet tosin eivät tunnu vieläkään mukavilta!:D

Venlig  hilsen
Henna-Maj Ropo

Elämää Rotterdamissa

Toinen viikko on jo melkein puolessa välissä ja paljon ollaan ehditty kokea. Tällä viikolla olemme aloittaneet varsinaiset työt, Janita kotihoidossa ja Emilia hoitokodissa. Ensi viikolla vaihdamme paikkoja päittäin, joten molemmille tulee kokemusta erilaisista hoivan muodoista täällä Hollannissa. Työpaikoista kerromme lisää kunhan olemme saaneet kuvailtua paikkoja työn lomassa.

Viime viikon vietimme siis koulussa tutustuen paikalliseen koulutusjärjestelmään. Hoitajakoulutuksessa täällä on neljä eri tasoa, ensimmäiseen tasoon kuuluvat kodinhoitajat, eli heidän toimenkuvaansa kuuluu siivoaminen, keittiötyöt ja vanhusten syöttäminen. Toisella tasolla koulutetaan hoivaavustajia, jotka saavat osallistua jo esimerkiksi vanhusten pesemiseen sekä muihin avustaviin tehtäviin. Kolmannella tasolla opiskelevat valmistuvat usein työskentelemään vanhainkodeissa, he saavat tehdä kaikenlaista perushoitoa, mutta lääkkeisiin heillä ei ole oikeutta puuttua lainkaan. Neljännen tason hoitajakoulutus vastaa Suomen lähihoitajan koulutusta, täällä kyseisen tason hoitajat työskentelevät yleensä sairaaloissa sekä muissa johtotehtävissä. Koulutuksen pituus riippuu tasosta eli esimerkiksi kolmannen tason opinnot kestävät kolme vuotta.

Osallistuimme oppitunneille, jotka olivat hollanniksi. Paljon emme siis olisi ymmärtäneet, mutta onneksi luokassa oli aina joku, joka tulkkasi meille oppitunnin sisältöä. Tekniikkaa luokassa ei ole juuri laisinkaan, vaan opetuksen apuna käytetään tussitaulua. Huomattavin ero oppitunneilla oli mielestämme se, että opettajien ja oppilaiden välillä oli kokoajan sanallista viestintää, ja muistiinpanoja tehtiin hyvin vähän. Juttelimme asiasta opettajien kanssa ja he sanoivat sellaisen opetustyylin auttavan oppilaita sisäistämään asioita paremmin, koska he joutuvat pohtimaan asioita. Kuitenkin opettajille sellainen tyyli on rankempi ja moni sanoikin muuttavansa Suomeen opettamaan  :D Koulussa green care näkyi selvästi ruokalassa ja ympäri koulua mm. useiden viherkasvien ja suurien ikkunoiden muodossa. Myös vessassa on ekosaippuaa ja kierrätetystä materiaalista tehtyä käsipaperia.

Viime viikko sujui mukavasti ja saimme kattavan kuvan siitä, millaista on opiskella hoitajaksi Hollannissa. Saimme tutustua myös muihin opintoaloihin kuten esimerkiksi optiikkaan aurinkolasien kokoamisen merkeissä. Myös lääkelaskutunnilla olimme aktiivisia.

Tuulisesta Hollannista lämpimin terveisin Janita ja Emilia