Heippahei täältä Tanskan suunnasta!
Toista viikkoa mennään jo, ja silti olen ihan pökerryksissä vielä!
Odense on kaupunkina ihan uskomaton, niin ihania hymyileviä ihmisiä, äärettömän upeita taloja ja katuja sekä mitä ihanimpia leivoksia..
Miun harjoittelupaikka on nimeltään Frederiksbroen plejecenter, joka on ikäänkuin palveluasumisen yksikkö. Frederikbroenissa on 28 asuntoa, joissa asuu vanhuksia sekä muutama iäkäs kehitysvammainen.
Asia, joka kiinnitti heti ekana miun huomion olikin asukkaat!
Asiakkaiden kunto on mielestäni suomalaisia ikääntyneitä parempi, joitakin hoitajat käyvät melkeinpä vain moikkaamassa! Löytyy myös toki muutama huonokuntoisempikin, mutta täältä löytyy paljon tarvittavia apuvälineitä! Makuuhuoneiden katossa nostolaite, käytävillä monia työnnettäviä nostolaitteita, sekä kehitys-/liikuntavammaisille on jos jonkin näköisiä menopelejä (esim. sähköpyörätuolit), ihanaaaa! Täällä näin myös ensimmäistä kertaa käytössä digitaalisen valokuvakehyksen!
(olisin laittanut kuviakin, mutta jostain syystä ei vaan onnistu)
Pakko sanoa, että voi sitä ihmetyksen määrää, kun ensimmäistä kertaa näin katossa olevan nostolaitteen!!
Juuri tuon nostolaitteen vuoksi täällä Frederiksbroenissa kaksin hoidettava asiakas hoituu yksinkin. Tällöin aikaa jää enemmän asukkaan kanssa jutusteluun ja yhdessä oloon, eikä kaikki aika tuhraannu siirtelyyn! :)
Creen Care näkyy täällä ehkä eniten siten, että suuri osa Odensessa asuvista taittaa matkat pyöräillen, ja esimerkiksi Frederiksbroenin asukkaat ulkoilevat päivittäin. Sisällä ei ehkä niin paljon näy luontoa kuin suomessa, mutta kasveja löytyy niin yhteisistä tiloista kuin asukashuoneistakin.
Eroa suomeen on myös kestävässä kehityksessä, harjoittelupaikassani ei esimerkiksi ole biojäteastiaa ollenkaan:D kaikki ruoan tähteet (ja niitä on PALJON) heitetään tavalliseen roskikseen ja ainoastaan lehdet ja muu roska lajitellaan.
Englannin puhuminen on ollut ajoittain aikamoisen haastavaa, sillä läheskään kaikki työntekijät eivät puhu englantia, saatikka sitten asukkaat! Onneksi (ja suureksi yllätykseksi) muutaman asukkaan kanssa on saatu oikein hyvät keskustelut aikaan englanniksi :)
Hoito on ollut mielestäni eettisesti hyvää ja täällä asukkaan arvostus ja itsemääräämisoikeus korostuu mielestäni selvemmin. Tästä esimerkkinä tupakointi ja alkoholi; asukkaat saavat täysin rajoituksetta polttaa tupakkaa ja juoda alkoholia asunnoissaan. Frederiksbroenissa halutaan, että asukkaat nauttivat elmästään ja tekevät mielihyvää tuottavia asioita, vaikkei se välttämättä aina olisikaan asukkaalle niin hyväksi.
Yllättävää oli, että lääkärit sekä hammaslääkärit tulevat asukkaan luo tänne Frederiksbroeniin, eikä asukkaiden tarvitse lähteä seikkailemaan busseilla tai takseilla.
Kuntouttava työote näkyy täällä niin, että asiakkaat tekevät niin paljon itse kuin pystyvät. Asukkaat osallistuvat myös paljon esimerkiksi keittiöhommiin; kuka taittelee lautasliinoja, kenen tehtävänä on kirjoittaa ruokalista.. :)
Ainiin! Frederiksbroenin väellä on myös oma bussi, jolla he tekevät jopa 4 päivän yhteisiä reissuja!
Maijun kanssa ei olla enää pahemmin eksytty, pyörät, ihme kyllä ovat helpompi tapa liikkua kuin linja-autot! Vaikka aluksi aika nihkeästi suhtauduin pyöräilyyn.. :D
Mutta tosiaan, vielä on pää pyörällä ja vaikea uskoa, että ollaan ihan oikeasti täällä!
Ollaan kuitenkin kotiuduttu oikein hyvin, englannin puhumiseenkin on jo tottunut eikä se tunnu enää niin haastavalta kuin alussa.
Jokapäiväiset vesisateet tosin eivät tunnu vieläkään mukavilta!:D
Venlig hilsen
Henna-Maj Ropo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti