Matkan viimeistä päivää vietettiin pienissä vuoristokylissä tutustuessa Kyproksen monivaiheiseen historiaan, kulttuuriin ja nykyelämään. Saimme idean retkestä suomalalaiselta matkaoppaalta, jonka tapasimme sattumalta Estella-hotelilla. Olemme siis maassa, jonka lipussa on kuvattu oliviivipuun oksia ja keltainen puolestaan symbolisoi kuparia, josta koko Kyproksen nimi on tullut.
Meidän yllätti täysin paikallisen oppaan tietämys Kyproksen luonnosta. Heti matkan alkaessa meidät vakuutti suomainen opas. Hän antoi tietopaketin Kyproksen luonnon ominaispiirteistä, kasvillisuudesta, puista, linnuista ja maaperästä. Meille selvisi mm. miltä näyttää akaasiapuu, johanneksenleipäpuu, pinjapuu, juudaksenpuu ja tietysti oliivipuu.
Retken ensimmäinen kohde oli ruusutehdas, jossa valmistettiin ruususta erilaisia tuotteita bioenergialla. Laitoksen johtaja esitteli meille erilaisia kosmeettisia tuotteita, kynttilöitä, likööreitä, hilloja, jotka kaikki olivat valmistettu ruusuista. Tuoksut ja maut olivat huumaavia:)
'Ruusuisissa tunnelmissa siirryimme makujen maailmaan. Toinen kohde oli paikallinen hillo-ja makeistehdas. Siellä näimme hedelmien monimutkaisen matkan hillopurkkiin asti. Saimme maistiaisia mm. johanneksen päiväpuusta tehdyistä makeisista ja erilaisista oliiveista.
Retken aikana kävimme kahdessa kirkossa, joista toinen on Unescon kulttuuriperintökohde.
Jatkoimme matkaa läpi vehreän luonnon, jossa saimme kuulla sen parantavan vaikutuksen mm. reumaa ja astmaan.
Iltapäivän vietimme pienessä viehättävässä kylässä, jossa nautimme 15 ruokalajin perinteisen kyproslaisen aterian eli mesen. Mahtavat maut ja erinomainen seura:):) :)Paluumatkalla ajelimme läpi lukuisten viiniviljelmien. Paluuamatkalla saimme kuulla perusteellisen kertomuksen Kyproksen historiasta, joka kätkee monta avaamatonta salaisuutta.
Satu Veteläinen, Mervi Shemeikka, Helena Kiuru
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti