Viikonloppu maaseudulla

Viikonlopuksi lähdimme Ljubljanan ulkopuolelle. Menimme kahteen eri kotiin ja meidän joukko jakautui kahtia. Me, Tiia ja Helmi, pääsimme autokyydillä pieneen kylään 25 kilometrin päähän Ljubljanasta. Vietimme mukavan viikonlopun Anjan, erään jo valmistuneen parturi-kampaajan perheen luona.

Ensimmäisenä päivänä kävimme syömässä Anjan pikkusiskon sekä isän kanssa ravintolassa, josta löytyi Green Care ajatusta. Sisältä löytyi akvaario, sekä paljon kasveja. Myös ulkona syönti oli mahdollista. Samana päivänä tutustuimme tähän pieneen kylään, ja ihailimme upeita maisemia. Tällaista vuoristoa ei Suomesta kyllä löydy, tosin maisemat eivät kuvissa näyttäneet yhtä hyviltä.

Anja halusi myös näyttää heille järven läheltä hänen kotia. Maisema oli kuin Suomessa, jos sitä joutsenten määrää ei oteta huomioon.

Tapasimme myös Anjan ystäviä pienessä kahvilassa. Mutta olimme väsyneitä illalla, kun olimme koko viikon juosseet pitkin Ljubljanaa, joten kävimme aikaisin nukkumaan.









Seuraavana päivänä lähdimme katsomaan kuuluisaa nähtävyyttä Bledin järvelle. Sieltä löytyi paljon erilaisia vanhoja rakennuksia. Järvi oli suurempi kuin luulimme. Päätimme kiertää järven, jotta saisimme erilaisia kuvia järven ympäriltä, sekä tästä kirkosta järven päällä. Maisemat olivat edelleen upeita.

Toinen viikko, Malta

Toka viikko oli tosi tuulinen ja kylma, alle 20 asteen on ollut... Viikonloppuisin on ollut tosi kivat ilmat. Eka viikonloppuna olimme rannalla ja kavimme tutustumassa Vallettaan. Toisena viikonloppuna kaytiin Rabatissa ja Mdinassa.

Riikka:
Olin koko viikon elainterapiassa, ja keskiviikosta lahtien sain olla vetamassa sita yksin. Alussa jannitti tosi paljo etta miten se onnistuu, mut se on kuitenkin tosi helppoa, ja lapset nauttii siita aina. Suurin haaste tyossa on se, etta osa lapsista ei ymmarra/puhu englantia ollenkaan, joten aina en saa heihin mitaan kontaktia. Lapsilla on kuitenkin jokaisella oma opettaja mukana, ja opettaja onkin siina kommunikoinnin apuna. Oikeastaan tuokio ei onnistuisi ilman lasten omia opettajia, silla suurin osa lapsista on tosi elavaisia, ja he juoksisivat ympari puistoa, jos yksin olisin heidan kanssa.

Suuri suosikki elainterapiassa lapsille on se, etta he saavat pitaa kania sylissa, ja ruokkia sita. Toinen suosikki on apinat, joille lapset antavat banaanin- ja omenanpalasia, ja joskus appelsiineja jos puista on niita loytynyt. Apinoiden kanssa pitaa koko ajan olla varuillaan, silla tottakai lapset haluavat nahda ne lahelta, mutta toinen apinoista on hieman ilkea, ja yrittaa aina raapia ihmisia jos menee liian lahelle.
Lisaksi ruokimme vuohia ja lintuja. Osa pelkaa elaimia, eika halua koskea niihin ollenkaan. Joskus on ryhmia, joissa kaikki pelkaavat, ja silloin en oikein tieda miten saisin tuokiota venytettya tarpeeksi pitkaksi.

Pelaan myos joka kerta lasten kanssa kuvakorteilla jotain pelia, esim. jos kuvakortissa on kanin hanta, kysyn mille elaimelle se kuuluu. Yms.

Lapsia on monen eri ikaisia ja tasoisia. He ovat arviolta 5-16 vuotiaita, eika etukateen ikina tieda minkalainen ryhma on tulossa. Tosi paljon pitaa siis improvisoida, jokainen ryhma ja jokainen lapsi on erilainen!

Tahan kulttuuriin pitaisi viela totutella. Mikaan ei ala ikina ajallaan, eika ikina voi aloittaa tuokiota juuri silloin kun paperiin on merkitty, vaan aina ryhmat tulevat myohassa. Joskus joku jattaa tulematta, eika siita ilmoiteta etukateen. Kerran yksi ryhma oli kokonaan perunut tulonsa, eika minulle ilmoitettu siita, joten olin toissa puolitoista tuntia liian aikaisin... Turhaan herasin kello 6 aamulla...

Viikko 2 slovenia

Viikko alkoi kampaamossa seuraten työntekijöiden työskentelyä. Tiia taas pääsi oikeisiin töihin heti aamusta, ja hänellä oli kaksi miesten hiustenleikkausta. Lisäksi Tiia toimi myös muiden työntekijöiden avustajana. Tiistaina olimme koululla, Janita värjäsi yhdet hiukset ja teki rullakampauksen, Susanna teki kahdelle pojalle rockabillykampauksen, pesi värin pois ja teki myös rullakampauksen. Tiia taas teki rullakampauksen ja avusti muita. Koulun jälkeen menimme BTC ostoskeskukseen uudelleen, kun emme viimeeksi kerenneet kiertää koko paikkaa. Eikä riittänyt aika tälläkään kertaa.

helmin ja janitan työ perjantaina

kuvia Tiian työpaikasta, Stevosta:

 Keskiviikko Janita pääsi leikkaamaan toisen harjoittelijan hiukset (koneella). Töiden jälkeen nautimme kauniista ilmasta tähtipuistossa ja kun Tiia pääsi töistä lähdimme taas ostoskeskukseen.
Torstai päivän olimme taas salongeissa töissä samoilla aikatauluilla. Susanna pesi yhdet raidat pois ja harjoitteli hiusten raidoittamista tähtitekniilla. Töiden jälkeen menimme taas tähtipuistoon, kunnes lähdimme lemppari terassillemme tapaamaan susanna ja helmin ihania opettajia jotka olivat saapuuneet muutamiksi päiviksi Ljubljanaan.
Perjantaina olimme koululla auttamassa mallien tekimisiä illalla olevaan koulun 20-vuotis juhlaan oopperatalolla. Susanna ja Tiia pesi sekä föönasi pari oppilasta, Helmi ja Janita kreppasivat/kiharsivat mallin hiukset kampausneulalla ja suoristusraudalla. Illalla olikin itse juhla, joka oli erittäin hyvin järjestetty. juhlassa oli komeita tanssijoita sekä toinen toistaan upeampia kampauksia..
Green care ajatusta emme viime viikon aikana oikein saaneet avattua enempää, sillä meidän alalta tämä on vähän haastavampaa muutenkin.

Viikonloppu janita & susanna

Lauantai aamupäivästä lähdimme susannan työkaverin(harjoittelija myös) Benjaminan kotikylään. Benjaminan vieraanvarainen perhe tarjosi meille ihanaa kotiruokaa, jonka jälkeen he veivät meidät katsomaan Blenin järveä, jossa on kirkko keskellä järveä. Blenissä oli myös kaunis linna jonne ajoimme autolla, emme kuitenkaan menneet sisälle sillä se olisi maksanut.
Mukana oli myös muutama viikko sitten Imatrassa ollut kampaaja opiskelija Polona :) Jäimme Benjaminan 150 vuotta vanhaan taloon yöksi, oli kylmä.

nutellaa,jäätelöä, kahvia, kermavaahtoa

joutsenet eivät pelänneet ihmisiä

 

turistit

benjamina ja polona

siellä järven keskellä pieni kirkko

linnaa bledistä

Lauantaina söimme taas maittavan lounaan jonka jälkeen lähdimme katsomaan jotaki toista järveä, jonka nimeä ei muisteta. Oli kaunis ilma ja nautimme terassilla auringosta ja kauniista maisemasta. Sen jälkeen kävimme vielä jossakin pienessä kaupungissa ja kiipesimme jonnekin linnalle.
Perhe oli tosi mukava ja otti meidät avosylin vastaan!

järveltä, kauniin väristä vettä

Salzgitter Saksa Hilkka Hytti osa 3

Keskiviikko 10.4.2013

Keskiviikkoaamun ensimmäinen tutustumiskohde oli kehitysvammaisten työkeskus CJD Salzgitter, joka oli todella suuri. Siellä oli useita eri ryhmiä, joista suurin osa teki paikalliselle teollisuudelle (kuten Volkswagen ja Bosch) pieniä osien yhteen liittämisiä yms. Sitten heillä oli puutyöpaja, jossa tehtiin komeroita, huonekaluja yms. Heillä oli siellä CNC-kone, joka mahdollisti vaativienkin töiden teon. Yksi pieni ryhmä työskenteli kasvihuoneella, jossa kasvatettiin kukkia.  Koko Salzgitterin alue on suurteollisuuden aluetta, auto-, elektroniikka- , teräs- ja kaivosteollisuutta on paljon.

 

           

Tämä kehitysvammaisten työpaja on ollut toiminnassa vuodesta 1967 alkaen ja johtaja oli silminnähden ylpeä työpajastaan. Tutustumiskoulun opettaja Claudia Torbecke, joka oli kanssani täällä, opetti viikossa yhden päivän näitä työkeskuksen asiakkaita. Hän ja toinen koulun opettaja olivat juuri olleet viikon Tsekissä näiden nuorten kanssa tutustumis- ja työharjoittelumatkalla. Sain olla palautekeskustelutunnilla mukana. 

Täältä koulun opettaja, herr ?, vei minut hienolla urheiluautollaan kahville ja samalla tutustumaan  Salzgitterin linnaan, Scloss Salder.

 

Seuraava varsinainen tutustumiskohde oli dementiaa sairastaville tarkoitettu hoitokoti  ”Haus Amalia”.  Tämä paikka on yksityinen vanhainkoti, joka pyrkii lääkkeettömään hoitoon. Siellä ei ollut lainkaan ”sitomista”, ei laitoja, ei kemiallista sitomista. Oli varsin vaikuttava paikka ja talon johtajatar näytti ja kertoi todella paljon ja kuviakin sai ottaa, tokikaan ei asukkaista. Validaatiomenetelmä on heillä käytössä. Todella kaunis ympäristö ja vanhaan Volkswageniinkin voi istahtaa ja mielessään ajella vaikka maailman ääriin. Asukkaat saivat vapaasti ulkoilla kauniissa ympäristössä, joka oli turvallinen. Vuodepotilasvaiheessakin olevat asukkaat tuotiin päiväsaliin syömään vuoteillaan toisten kanssa. Sängyt laskettiin yöksi niin matalalle, että he nukkuivat kuin lähes lattialla. Lonkkamurtumia ei ollut kenelläkään ollut vuosiin. Lonkkahousut olivat osalla asukkaista käytössä. Asukkaille  oli tarjolla mm. toimintaterapiaa ja taideterapiaa. Todella rauhallista ja äärettömän kaunista siellä oli. . Täältä löytyi myös paljon uusia ajatuksia opetukseen. Erittäin varteenotettava tutustumiskohde vanhustenhoidon parissa työskenteleville.

 

Hauska yksityiskohta oli pehmustettu paita käsineen, jonka voi kietoa hartioille tai vain pitää ”kädestä. Hoitopuolesta vastaava Frau Valentina Bussow kuvassa oikealla ja opettaja Krisztina Holzenkamp vasemmalla. Nettisivutkin löytyvät: http://ambet.de/pflegeheime/haus-amalia/.

Seuraavaksi lähdin Krisztina Holzenkampin kyydissä Wolfenbüttel-nimiseen vanhaan kaupunkiin, jossa Krisztina asuu. Tässä vanhassa yli 600 ristikkotalon kaupungissa asuu 55 000 asukasta. Erittäin viehättävä täkäläisittäin pikkukaupunki, joka on kuuluisa ”Jägermeister” yrttilikööristään. Pari tuntia vierähti täällä, jonka jälkeen Krisztina vei minut opettaja Monika Elsnerin luo kaupunkiin nimeltä Braunschweig.

 

Braunschweig  on Henrik Leijonan (Henrik der Löwe) kaupunki, keskiajan suurkaupunki ja seutukunnan keskus. Tämä on todellinen kulttuuri- ja tiedekeskus. Braunschweig on perustettu noin vuonna 1000 ja tällä hetkellä asukkaita on noin 250 000. Tutustuin kaupunkiin Monikan opastamana kävellen ja klo 21 lähdin junalla kohti Salzgitter Badia, jossa oli hotellini. Junamatka kesti noin 35 minuuttia ja maksoi vain 3.60.

 

Torstai 11.4.2013

Ohjelmaa oli vain aamupäiväksi ja sekin oli lähinnä tulkkina toimimista. Kansainvälisyys koordinaattori ja englannin opettaja Nina Düwel pyysi, että tulisin koululle ja soittaisin Lappeenrantaan heidän majoitukseen liittyviä asioita. Täältä Salzgitterin koululta lähtee 13 tyttöä neljäksi viikoksi Lappeenrantaan työharjoitteluun. Heillä on opettaja koko ajan mukana, ensin Krisztina alkuajan ja Nina loppuosan. Nina ihaili  meidän opiskelijoiden omatoimisuutta ja rohkeutta. Saksassa opettajat järjestävät kaiken alusta loppuun ja ovat koko ajan mukana. Paljon kaikkien opettajien kanssa keskustelimme ja vertailimme Saksan ja Suomen koulutusjärjestelmiä ja opiskelijoitakin. Näiden kaupunkeihin tutustumisten aikana varsinkin juteltiin ja vaihdettiin paljon ajatuksia niin koulutuksesta kuin kulttuurista yleensäkin meidän maiden välillä.

Tähän väliin muutamia saksalaisen koulun erikoisuuksia meidän kouluihin verrattuna. Koululta pääsi soittamaan ulkomaanpuhelun vain johtajan sihteerin puhelimesta hänen läsnä ollessaan. Tietokoneita ei ollut luokissa eikä myöskään opettajien työtiloissa. Opettajanhuone oli samanlainen iso yleinen opettajanhuone kuin meillä on esimerkiksi lukiossa. Tietokone käytiin varaamassa atk-herroilta henkilökohtaisesti. Toiveissa on, että jonakin vuonna saadaan atk-välineet luokkiin. Nyt osassa oli piirtoheitin, mutta kaikissa oli liitutaulu. Erittäin tarkkaa kirjanpitoa tuntiosallistumisesta ym. heidän piti pitää ja kaikki tehtiin käsin kirjoittamalla. Ja kuulemma Saksa on oikein byrokraattinen edelleen l. lippua ja lappua pitää täyttää paljon.

 

 

Iltapäivän kirjoittelin raporttia ja kiertelin paikallisissa kaupoissa J.

 

Perjantai 12.4.2013

Aamuvarhaisella klo 7 tienovilla lähdin viimeistä kertaa pikkubussillani matkaan tällä kertaa katoliseen päiväkotiin, St. Hedwig. Vierailimme Ninan kanssa päiväkodissa, jossa yksi ryhmä vietti kaikki aamupäivät klo 8-12 metsässä. Ainoastaan ukonilma tai yli -5 asteen pakkanen estivät metsäaamupäivän vieton. Ryhmässä oli 15 lasta ja 2 ohjaajaa. Nyt mukana oli myös opiskelija. Päivä alkoi orientaatiolla, mikä päivä, ketkä paikalla yms. ja minä olin se erikoisteema. Maapallolta katsottiin, mistä minä olin tullut. Lapset olivat 3-6-vuotiaita. Alkuorientaation jälkeen oli eväitten syönti ja sitten vapaata leikkiä. Metsässä oli parakki, jossa heillä oli jonkin verran välineitä, esimerkiksi köysiä ja suurennuslaseja. Alla kuvia hieman kuraisista lapsista. Lapsien kuvaamiseen oli lupa. Klo 12 he lähtivät pikkubussilla päiväkodille, jossa oli ruokailu, pienimmille lepohetki ja isoimmille esikoulutehtäviä ja lapset haettiin klo 14-16 välillä kotiin.

 

Tähän iloiseen ryhmään, jotka muuten eivät juuri lainkaan sairasta, tutustumisen jälkeen palautin auton onneksi ihan ehjänä ja tankki täynnä koululle.

Ja sitten vielä yksi tutustumismatka pian eläkkelle jäävän ”hyvinvointipuolen koulutuspäällikön” Frau Brigitte Kalisch-Menkenin seurassa Harz-vuorille ja erittäin vanhaan ja kauniiseen kaupunkiin nimeltä Goslar. Goslar on Unescon maailmanperintökohde. Kaupungin keskustassa on mm. mahtava keisarillinen palatsi taideaarteineen ja Rammelsbergin näytösmalmikaivos, joka on Unescon maailmanperintökohde. Siellä on myös Siemens-suvun talo. Matkan päätteeksi sain vielä kuvakirjan Salzgitteristä.

 

 

Lauantai 13.4.2013

Tuleva”koulutuspäällikkö” Anja Wolfram-Fuuke vei minut aamulla klo 7 noin 5 km päässä olevalle rautatieasemalle, josta oli suora yhteys Hannoveriin. Tunnin junamatka maksoi 14.80. Hannoverissa asuva kv-koordinaattori Nina Düwel haki minut rautatieasemalta ja vei noin puolen tunnin matkan lentoasemalle. Palvelu heidän puoleltaan oli todella hyvää. Sanoin, että taksit ja metrokin on olemassa, mutta he halusivat saattaa minut lentoasemalle saakka J. Kevät saapui myöhässä Saksaankin, mutta ehdin kuitenkin nähdä aavistuksen siitäkin.

 

Matka oli antoisa. Kannatti lähteä :)

 

 

 

työpaikat sloveniassa S&H

Nyt on siis ensimmäinen työviikko takana. Ollaan eri työpaikoissa, mutta emme kumpikaan saa tehdä asiakkaita, hiustenpesuja lukuun ottamatta. On kuitenkin ollut ihan mielenkiintoista katsoa kampaajien työskentelyä, sillä taitavia he kyllä ovat, ja  he nimenomaan toivovat että seuraamme heidän työskentelyä jotta oppisimme.
Susanna:
Työskentelen Mare dresura frizure nimisessä kampaamossa. Sen omistaa slovenian kuuluisin kampaaja Mare Filipic, joka on työskennyt muotiviikoilla mm. new yorkissa, pariisissa ja sydneyssä. Nykyään hän kuuluu pariisiin muotiviikkojen pääkampaaja tiimiin, jossa on kuusi parhainta kampaaja ympäri maailmaa. Asiakkaina Marella käy näyttelijöitä ja jopa slovenian presidentti.
Marella on Ljubljanassa kaksi liikettä ja työskentelen vuorotellen kummassakin. Alkuperäinen liike sijaitsee kauempana keskustasta, lähellä kampaajien koulua, ja se on aika perus parturi-kampaamo. Siellä siis tehdään ihan värejä ja leikkauksia.
Uudempi liike sijaitsee keskustassa ja siellä tehdään vain hiustenleikkausia. Sisustukseltaan se on New York tyylinen. Mare itsekin siis työskentelee kummassakin liikkessä, mutta enemmän hän on keskustan liikkeessä.
Päivät ovat kuluneet hiuksia pesemällä ja muutaman työntekijän hiuksia föönaamalla. Sain vinkkejä föönaamiseen ja opettelin uudet pesuotteet. Perjantai iltana pääsin myös seuraamaan kun Maren assistentti toimi kampaajana Slovenian X-factor voittajan muotikuvauksissa!

 Kuvia keskustan liikkeestä:

parvelta. Tuolissa istuu slovenian X-factor voittaja

backstage passeja

X-factor voittaja Demetra Malalan

Helmi:

Työskentelen Lassana-  nimisessä kampaamossa. Lassana on suuri kampaamoketju, ja ljubljanasta löytyy yhteensä 16 liikettä. Olen koko ajan samassa liikkeessä, ihan ydinkeskustassa. Laitan kuvia kampaamosta myöhemmin, vielä niitä ei löydy kamerasta. :D
 Aloitin tämän viikon työt aina yhdeksältä aamulla, ja pääsin kolmelta. Työaika on sopiva: aikaa jää töiden jälkeen hyvin tehdä kaikkea muutakin. Tällä viikolla oli hyvät säät,  ja olimme Janitan kanssa töiden jälkeen ottamassa aurinkoa ja shoppailemassa. Asiakkaita ei saa harjoittelijat lassanassa tehdä, ainoastaan pestä hiuksia. Olen siis seurannut kampaajien työskentelyä, ja auttanut heitä parhaani mukaan. Liikkeessä on myös toinen harjoittelija, olemme hänen kanssaan laittanut toistemme hiuksia. Torstaina yksi kampaajista opetti meille uusia föönaustekniikoita ja harjoittelimme niitä.
  Liikkeessä työskentelee kuusi kampaajaa. He ovat kaikki mukavia ja viihdyn liikeessä! Ensi viikolla meillä on kolme päivää harjoittelua kampaamossa, ja kaksi päivää koululla. Myös meidän kaksi opettajaa tulee suomesta käymään! :)

Sloveniassa työpaikoilla

Eli taas tällee parin päivän päivitys, mut täl kertaa rajotetaa kirjottamista.

Eli keskiviikko aamuna päästiin käymää ensimmäistä kertaa työpaikoilla. Janita vietiin "tähtipuoíston" vieressä olevaan Mic styleen. Tiia vietiin viimeisenä paikkaan nimelta Stevo. 

Janita:

Keskiviikko aamuna aloitin työt 9.oo ja lopetin 15.00, mutta sitten sovimme, että menen loppuajan 8 ja pääsen 14. Minut otettiin avoimin mielin vastaan liikkeeseen. Mic stylingillä on periaatteessa oppisopimus koulu, joka kestää vuoden. Menin ensimmäisenä päivänä käymään siellä ja leikkasin harjoituspään hiuksia. Liikkeessä ei saa opiskelijat tehdä asiakkaita, muutenkuin vain pestä. Työntekijät ovat todella mukavia ja he keskustelevat ja kyselevät kaikkea minult. Hassua liikkeessä on se, että siellä on erikseen värjäyspuoli ja leikkauspuoli ja myös se että he vaihtelevat tekijää monesti yhden asiakkaan aikana. Erilaista on myös se, että aina kun hiukset pestään niin he pesevät kaksi kertaa shampoolla ja sitten vasta hoitoaine. Liike on todella hieno ja yksi Slovenian parhaimista kampaamoista. Heillä on Paul Mitchellin tuotteet käytössä ja Mic Stylingin omistajan on Paul Mitchelin  ystävä. Eilen kysyin respan tytöltä, että voiko hän opettaa minulle muutamia sanoja sloveniaksi ja samalla opetin hänelle sanoja suomeksi. Green Care- hanketta ajatellen liikkeessäni pidetään ikkunoita aina auki, jotta raitis ilma pääsee kiertämään sisälle. Siellä on myös tiskillä ruusuja ja takahuoneessa on iso kaktus. Muuten Green Care ajatus ei ole tullut esille, mutta toivottavasti tulee vielä muullakin tavalla.

Olen iloisesti yllättynyt, että osaankin puhua näin hyvin englantia. Suomessa jos joku tuli puhumaan englantia minulle niin menin aina lukkoon enkä osannut sanoa mitään. Täällä kynnys on lähtenyt pois ja englannin puhuminen sujuu mutkattomasti. Lubljana on minusta ihana kaupunki ja ilmat ovat olleet ihania. Minä ja Helmi olemme kierrelleet kaupunkia ja istuneet "tähtipuistossa" ottamassa aurinkoa kun muut ovat olleet vielä töissä.

Tiia:

Stevosta minulle tosin kerrottiin, että aloitan vasta klo 11 iltapäivällä ja heillä olisi minulle ylläytys klo 13. Kävin sitten kahvilla parin koululaisen kanssa, ketkä veivät meidät kyseisiin paikkohin ja kyselin heidän kulttuuristaan sekä kielestä. He kysyivät minulta, mitä on suomeksi "Hi" sanoin, että "Moi". Tarkoittaa kuulemma sloveniaksi minun.
Mutta takaisin asiaan. Menin klo 11 työpaikalle ja miulle esiteltiin työpaikka ym. Sitten seurasikin klo 13 yllätys ja sain naistenhiusten leikkauksen ja värjäyksen. Kielimuuri kieltämättä hankala ja hius eroaa suomalaisesta hiuksesta kuitenkin aika paljon. Opin erilaisia leikkaustekniikoita mm. ei käytetä talloja koneella ajaessa vaan koneella kamman päältä. Lisäksi heillä on erilaiset tavat pestä hiuksia. Kuten Janita jo aikaisemmin sanoi niin shampoo pesu tehdään kaksi kertaa. Lisäksi minua on kielletty laittamasta kappaa, jos mennään pesupaikalle. Asiakkaalle laitetaan olkapäille ainoastaan pyyhe. Myös shampoon vaahdotus on erilainen. Otteiden täytyy olla rauhalliset ja vettä lisätään hiuksiin shampoo pesun aikana. Minulle myös sanottiin että hoitoainetta ei saa mennä ollenkaan päänahkaan, sillä se tukkii muuten hiustupeen ja näin ollen hiukset ovat pian taas likaisennäköiset.
Green care ajatusta pääsin pohtimaan vasta seuraavana päivänä. Siivoillessani siellä huomasin pöydällä olevan pienen vihreän kasvin ja asiakaspailta löysin kaksi isoa sientä kasvamassa. Liikkeeseen myös tuotiin lemmikkieläimiä aina välillä ja ikkunoita pidettiin auki, sillä ulkona oli +26 astetta niin ei sisälläkään ollut kovin viileä föönien puhaltaessa kuumaa ilmaa, tosin silloin tämä ei vie välttämättä Green Care hanketta eteenpäin.
Tuntuu, että vapaa-aikaa ei paljoakaan jää kun menee töihin vasta iltapäivällä. Lisäksi on inhottavaa, kun ei pääse ottamaan aurinkoa, koska on juuri sen lämpimimmän ajan töissä.
Olen tyytyväinen kaupunkiin, tämän oppi tuntemaan nopeasti ja täällä on upeita maisemia sekä hienoja rakennuksia että patsaita. Unohdin myös edellisessä blogissa kertoa, että täällä kahviautomaatit kouluilla on laittomia. Kuulosti minusta oudolta, tosin täällä on erilainen kulttuuri kaikin puolin verrattuna Suomeen.
Kuvia laitan myöhemmin liikkeestä, sillä en edellisinä päivinä oikein kerennyt ottamaan.

Sitten vielä kuvia meidän asunnosta: