Salzgitter Saksa Hilkka Hytti osa 3

Keskiviikko 10.4.2013

Keskiviikkoaamun ensimmäinen tutustumiskohde oli kehitysvammaisten työkeskus CJD Salzgitter, joka oli todella suuri. Siellä oli useita eri ryhmiä, joista suurin osa teki paikalliselle teollisuudelle (kuten Volkswagen ja Bosch) pieniä osien yhteen liittämisiä yms. Sitten heillä oli puutyöpaja, jossa tehtiin komeroita, huonekaluja yms. Heillä oli siellä CNC-kone, joka mahdollisti vaativienkin töiden teon. Yksi pieni ryhmä työskenteli kasvihuoneella, jossa kasvatettiin kukkia.  Koko Salzgitterin alue on suurteollisuuden aluetta, auto-, elektroniikka- , teräs- ja kaivosteollisuutta on paljon.

 

           

Tämä kehitysvammaisten työpaja on ollut toiminnassa vuodesta 1967 alkaen ja johtaja oli silminnähden ylpeä työpajastaan. Tutustumiskoulun opettaja Claudia Torbecke, joka oli kanssani täällä, opetti viikossa yhden päivän näitä työkeskuksen asiakkaita. Hän ja toinen koulun opettaja olivat juuri olleet viikon Tsekissä näiden nuorten kanssa tutustumis- ja työharjoittelumatkalla. Sain olla palautekeskustelutunnilla mukana. 

Täältä koulun opettaja, herr ?, vei minut hienolla urheiluautollaan kahville ja samalla tutustumaan  Salzgitterin linnaan, Scloss Salder.

 

Seuraava varsinainen tutustumiskohde oli dementiaa sairastaville tarkoitettu hoitokoti  ”Haus Amalia”.  Tämä paikka on yksityinen vanhainkoti, joka pyrkii lääkkeettömään hoitoon. Siellä ei ollut lainkaan ”sitomista”, ei laitoja, ei kemiallista sitomista. Oli varsin vaikuttava paikka ja talon johtajatar näytti ja kertoi todella paljon ja kuviakin sai ottaa, tokikaan ei asukkaista. Validaatiomenetelmä on heillä käytössä. Todella kaunis ympäristö ja vanhaan Volkswageniinkin voi istahtaa ja mielessään ajella vaikka maailman ääriin. Asukkaat saivat vapaasti ulkoilla kauniissa ympäristössä, joka oli turvallinen. Vuodepotilasvaiheessakin olevat asukkaat tuotiin päiväsaliin syömään vuoteillaan toisten kanssa. Sängyt laskettiin yöksi niin matalalle, että he nukkuivat kuin lähes lattialla. Lonkkamurtumia ei ollut kenelläkään ollut vuosiin. Lonkkahousut olivat osalla asukkaista käytössä. Asukkaille  oli tarjolla mm. toimintaterapiaa ja taideterapiaa. Todella rauhallista ja äärettömän kaunista siellä oli. . Täältä löytyi myös paljon uusia ajatuksia opetukseen. Erittäin varteenotettava tutustumiskohde vanhustenhoidon parissa työskenteleville.

 

Hauska yksityiskohta oli pehmustettu paita käsineen, jonka voi kietoa hartioille tai vain pitää ”kädestä. Hoitopuolesta vastaava Frau Valentina Bussow kuvassa oikealla ja opettaja Krisztina Holzenkamp vasemmalla. Nettisivutkin löytyvät: http://ambet.de/pflegeheime/haus-amalia/.

Seuraavaksi lähdin Krisztina Holzenkampin kyydissä Wolfenbüttel-nimiseen vanhaan kaupunkiin, jossa Krisztina asuu. Tässä vanhassa yli 600 ristikkotalon kaupungissa asuu 55 000 asukasta. Erittäin viehättävä täkäläisittäin pikkukaupunki, joka on kuuluisa ”Jägermeister” yrttilikööristään. Pari tuntia vierähti täällä, jonka jälkeen Krisztina vei minut opettaja Monika Elsnerin luo kaupunkiin nimeltä Braunschweig.

 

Braunschweig  on Henrik Leijonan (Henrik der Löwe) kaupunki, keskiajan suurkaupunki ja seutukunnan keskus. Tämä on todellinen kulttuuri- ja tiedekeskus. Braunschweig on perustettu noin vuonna 1000 ja tällä hetkellä asukkaita on noin 250 000. Tutustuin kaupunkiin Monikan opastamana kävellen ja klo 21 lähdin junalla kohti Salzgitter Badia, jossa oli hotellini. Junamatka kesti noin 35 minuuttia ja maksoi vain 3.60.

 

Torstai 11.4.2013

Ohjelmaa oli vain aamupäiväksi ja sekin oli lähinnä tulkkina toimimista. Kansainvälisyys koordinaattori ja englannin opettaja Nina Düwel pyysi, että tulisin koululle ja soittaisin Lappeenrantaan heidän majoitukseen liittyviä asioita. Täältä Salzgitterin koululta lähtee 13 tyttöä neljäksi viikoksi Lappeenrantaan työharjoitteluun. Heillä on opettaja koko ajan mukana, ensin Krisztina alkuajan ja Nina loppuosan. Nina ihaili  meidän opiskelijoiden omatoimisuutta ja rohkeutta. Saksassa opettajat järjestävät kaiken alusta loppuun ja ovat koko ajan mukana. Paljon kaikkien opettajien kanssa keskustelimme ja vertailimme Saksan ja Suomen koulutusjärjestelmiä ja opiskelijoitakin. Näiden kaupunkeihin tutustumisten aikana varsinkin juteltiin ja vaihdettiin paljon ajatuksia niin koulutuksesta kuin kulttuurista yleensäkin meidän maiden välillä.

Tähän väliin muutamia saksalaisen koulun erikoisuuksia meidän kouluihin verrattuna. Koululta pääsi soittamaan ulkomaanpuhelun vain johtajan sihteerin puhelimesta hänen läsnä ollessaan. Tietokoneita ei ollut luokissa eikä myöskään opettajien työtiloissa. Opettajanhuone oli samanlainen iso yleinen opettajanhuone kuin meillä on esimerkiksi lukiossa. Tietokone käytiin varaamassa atk-herroilta henkilökohtaisesti. Toiveissa on, että jonakin vuonna saadaan atk-välineet luokkiin. Nyt osassa oli piirtoheitin, mutta kaikissa oli liitutaulu. Erittäin tarkkaa kirjanpitoa tuntiosallistumisesta ym. heidän piti pitää ja kaikki tehtiin käsin kirjoittamalla. Ja kuulemma Saksa on oikein byrokraattinen edelleen l. lippua ja lappua pitää täyttää paljon.

 

 

Iltapäivän kirjoittelin raporttia ja kiertelin paikallisissa kaupoissa J.

 

Perjantai 12.4.2013

Aamuvarhaisella klo 7 tienovilla lähdin viimeistä kertaa pikkubussillani matkaan tällä kertaa katoliseen päiväkotiin, St. Hedwig. Vierailimme Ninan kanssa päiväkodissa, jossa yksi ryhmä vietti kaikki aamupäivät klo 8-12 metsässä. Ainoastaan ukonilma tai yli -5 asteen pakkanen estivät metsäaamupäivän vieton. Ryhmässä oli 15 lasta ja 2 ohjaajaa. Nyt mukana oli myös opiskelija. Päivä alkoi orientaatiolla, mikä päivä, ketkä paikalla yms. ja minä olin se erikoisteema. Maapallolta katsottiin, mistä minä olin tullut. Lapset olivat 3-6-vuotiaita. Alkuorientaation jälkeen oli eväitten syönti ja sitten vapaata leikkiä. Metsässä oli parakki, jossa heillä oli jonkin verran välineitä, esimerkiksi köysiä ja suurennuslaseja. Alla kuvia hieman kuraisista lapsista. Lapsien kuvaamiseen oli lupa. Klo 12 he lähtivät pikkubussilla päiväkodille, jossa oli ruokailu, pienimmille lepohetki ja isoimmille esikoulutehtäviä ja lapset haettiin klo 14-16 välillä kotiin.

 

Tähän iloiseen ryhmään, jotka muuten eivät juuri lainkaan sairasta, tutustumisen jälkeen palautin auton onneksi ihan ehjänä ja tankki täynnä koululle.

Ja sitten vielä yksi tutustumismatka pian eläkkelle jäävän ”hyvinvointipuolen koulutuspäällikön” Frau Brigitte Kalisch-Menkenin seurassa Harz-vuorille ja erittäin vanhaan ja kauniiseen kaupunkiin nimeltä Goslar. Goslar on Unescon maailmanperintökohde. Kaupungin keskustassa on mm. mahtava keisarillinen palatsi taideaarteineen ja Rammelsbergin näytösmalmikaivos, joka on Unescon maailmanperintökohde. Siellä on myös Siemens-suvun talo. Matkan päätteeksi sain vielä kuvakirjan Salzgitteristä.

 

 

Lauantai 13.4.2013

Tuleva”koulutuspäällikkö” Anja Wolfram-Fuuke vei minut aamulla klo 7 noin 5 km päässä olevalle rautatieasemalle, josta oli suora yhteys Hannoveriin. Tunnin junamatka maksoi 14.80. Hannoverissa asuva kv-koordinaattori Nina Düwel haki minut rautatieasemalta ja vei noin puolen tunnin matkan lentoasemalle. Palvelu heidän puoleltaan oli todella hyvää. Sanoin, että taksit ja metrokin on olemassa, mutta he halusivat saattaa minut lentoasemalle saakka J. Kevät saapui myöhässä Saksaankin, mutta ehdin kuitenkin nähdä aavistuksen siitäkin.

 

Matka oli antoisa. Kannatti lähteä :)