3. viikon tunnelmia Västeråsista

Viikko meni nopeasti ja kaikki sujui ongelmitta. Pääsimme mukaan vanhusten retkelle suomenkieliseen päiväkotiin keskiviikkona. Vanhukset nauttivat lasten laulusta ja riemusta. Taksien kanssa oli pieniä ongelmia, täällä paljon tarkempaa ettei matkustajia vaihdeta vaikka olisi joku ilmoitetuista sairastunut. Jouduttiin melkein tunti värjöttelemään ulkona kolmen vanhuksen kanssa, kun taksi ei huolinut heitä kyytiin ennenkuin asia oli selvitetty.
Mälarhemissä on päivittäin vapaaehtoisten järjestämää päivätoimintaa esim. istumatanssia, Qigongia, karaokea, käsityötoimintaa ja kulttuurikahvila joka toinen viikko. Myös me hoitajat teemme monesti rauhallisena aikana jotain viriketoimintaa. Ollaan tehty jumppahetkiä ulkona, pelattu shakkia ja yatzya, heitelty palloa, kuunneltu musiikkia ja juteltu erilaisista asioista. Tällä viikolla on oppinut enemmän asukkaiden luonteista ja mielenkiinnon kohteista. Oppinu myös ite olemaan luontevammin heidän kanssaan.
Vielä yksi viikko jäljellä, toisaalta haikein mielin lähdössä pois, mutta toisaalta jo mukava päästä kotiSuomeenkin!

Terveisin
Jenny&Maaria

Salzgitterin viimeinen viikko, M & A

Viimeistä viedään!

Työssäoppimisjaksomme neljännellä viikolla oli paljon tutustumiskäyntejä erilaisiin hoitoalan paikkoihin. Keskiviikkona Fr. Holzenkamp vei meidät tutustumaan paikalliseen saattohoitokotiin (saks. Hospiz). Yksikössä oli vain 8 paikkaa, mikä teki hoitokodista hyvin kodinomaisen ja viihtyisän. Paikan toimintaperiaatteena on hoitaa asukkaita niin, että heidän viimeiset päivänsä olisivat mahdollisimman kivuttomat ja pelottomat. He kuuntelevat jokaisen mielipidettä, ja ruokailun ja vuorokausirytmin asukkaat saavat valita itse. Tämä oli mielestämme hienoa, sillä saattohoitopotilaiden kohdalla erityisesti itsemääräämisoikeus on ehdottoman tärkeää. Myöskään kipulääkkeiden annostusta ei hurjasti rajoiteta hoitopaikassa, sillä tärkeintä on, ettei potilaalla ole kipuja. Kun kysyimme paikan esittelijältä, mistä hän pitää eniten työssään, hän kertoi, että rauhallisuus ja kiirettömyys ovat hänen mielestään saattohoitotyön parhaimpia puolia. Hoitajilla on oikeasti aikaa vain istua ja pitää vaikka kädestä, tai jos potilas haluaa keskustella, kaikkeen löytyy aikaa. Green carea löytyi täältäkin sen verran, että eräs työntekijä toi usein koiransa mukanaan töihin potilaiden seuraksi. Jokaisessa potilashuoneessa ja yhteistiloissa oli myös paljon kasveja.
  Hospiz-vierailun jälkeen meillä oli toinen tapaaminen sairaalassa, Klinikum Salzgitterissä, joka on valmistunut 2010, joten hyvin uusi ja moderni sairaala kyseessä. Paikkaa esitteli meille nuori mukava nainen (Fr ?), jonka ammatista emme ole varmoja, mutta se liittyi hallinnollisiin tehtäviin. Keskustelimme paljon hoitoalan koulutuksen eroista Saksassa ja Suomessa, ja hän oli hyvin kiinnostunut meidän lähihoitajakoulutuksestamme. Pääsimme näkemään mm. lastenosaston sekä synnytysosaston, josta mielenkiintoisen teki 'perhehuone', joka meidän silmissämme näytti n. 4 tähden hotellihuoneelta. Tuoreet vanhemmat voivat vuokrata huoneen ensimmäisiksi öiksi, ja yhdeltä yöltä se maksoi 45€.
  Ympäri sairaalaa oli paljon huonekasveja, ja lastenosastolla oli iso akvaario ja paljon värejä sisustuksessa. Lisäksi näimme kuntoutusosaston, tarkemmin "kipuklinikan", jossa kuntoutetaan kroonisesta kivusta kärsiviä potilaita. Heillä on paljon liikuntaa päiväohjelmassa, ja joka aamu he tekevät mm. sauvakävelylenkin ulkona. Tämäkin yksikkö oli varsin viihtyisä ja värikäs, ja ilmapiiri oli mukavan rento ja kiireetön.

  Torstaina kävimme vierailemassa maatilalla, Isenbüttelissä, jossa sijaitsee kehitysvammaisten asuntola. He hoitavat maatilaa ja asuintaloa viiden hengen ryhmissä, ja ansaitsevat itselleen pienen palkkion. Paikan esittelijän mukaan maatilalla työskentely on kehitysvammaisille mitä parhainta, sillä se on loogista työtä, missä näkee työnsä jäljen, esim. hevosten tai kanojen hoitaminen. Maatilalla on n. 20 hevosta, joista suurin osa toimii terapiaratsuina ja ovat vuokrakäytössä. Lisäksi tilalla on 17 sikaa ja monia pikkupossuja, pari tallikissaa, n. 350 kanaa ja kaneja. Tämä maatila on täysin luomutila, ja he myyvät pienessä myymälässä tuotteitaan sekä pitävät omaa kahvilaa. Tila on aloittanut toimintansa 1997, ja siellä asuu 16 yli 18-vuotiasta kehitysvammaista. Ympäri tilaa kasvaa n. 100 tuoretta omenapuuta, ja tulevaisuuden suunnitelmissa näkyy omenoiden hyödyntäminen jollakin tavalla myymälän puolella, oli se sitten hillon, mehun taikka snapsien muodossa J. Talon asukkaat saavat asua tilalla vaikka loppuelämänsä, jos vain haluavat, ja he ovat yhdessä henkilökunnan kanssa kuin yhtä suurta perhettä. Isenbüttel oli vaikuttava ja hyvin ainutlaatuinen paikka. Esittelijän mukaan Saksassa on tämänkaltaisia paikkoja vain kourallinen. Maatilalla työskentely on mitä parasta hoitoa ja kuntoutusta niin kehitysvammaisille kuin muillekin asiakasryhmille ja mielestämme tällaista hoitomuotoa pitäisi olla Suomessakin enemmän. Esim. mt- ja päihdekuntoutujille luonnon keskellä oleminen ja luonnon parissa työskentely voisi olla hyvin parantavaa.

  Työssäoppimisreissumme oli kokonaisuudessaan mahtava kokemus, ja me molemmat suosittelemme tätä ihan jokaiselle! Saimme paljon uusia ystäviä ja tuttavia, joita kyllä aivan varmasti tulee ikävä ja kaipuu. Onneksi sentään facebook on keksitty! Kielitaito parani kummallakin paljon, ja loppujen lopuksi Melinakin selviytyi melko hyvin, vaikka työpaikallakaan ei juuri ollut ketään samaa kieltä puhuvaa. Anni pääsi aivan uusiin ulottuvuuksiin saksan kielen kanssa. Onneksi kahdesta saksalaisesta opettajasta saamme vielä iloita Suomesta käsin heidän tullessa oppilaidensa kanssa Suomeen vastavierailulle. Nyt on kai sitten aika pakata muistot ja suklaat laukkuihin, ja lähteä kohti Suomea. Auf Wiedersehen! :)

  - M & A

                                                   Kuvia Isenbüttelistä

Matkalaiset Goodbye Partyssa

Kolmas viikko Salzgitterissä; Anni & Melina

Hi!

Kolmannen viikon päivityksemme on hieman myöhässä viikonloppuisen Berliinin reissumme takia. Berliinissä vietimme pari yötä ja tapasimme mm. kaksi suomalaista tyttöä hostellissa. Hostellissa asui myös muutamia ruotsalaisia, ja oli aika hauska kokemus katsoa yhdessä Suomi- Ruotsi jääkiekko-ottelua. Eilen maanantaina meillä oli vapaapäivä, koska täällä vietettiin su-ma Helluntaita.
  Kolmas viikko töissä meni hyvin ja taas nopeasti. Tuntuu, että pärjäämme jo todella hyvin ja itsenäinen työskentely on lisääntynyt. Asukkaiden kanssa kahdenkeskiset tilanteet ovat välillä haastavia kieliongelmien kanssa, mutta hyvin olemme selvinneet ja asukkaat ovat niin uskomattoman herttaisia ja kärsivällisiä. Tietysti olemme joutuneet vaikeisiinkin tilanteisiin; esim. Annin kerroksen eräs asukas on hyvin vastahakoinen alapesuihin, ja kun häntä yrittää suostutella, hän hermostuu ja tiuskii. Onnistumisen ja yllätyksen tunne koettiin kuitenkin viime viikolla kun Anni sai hänet suostumaan pesuihin ja vaatteiden vaihtoon, ja jälkeen päin hän olikin ihan mielissään. Kerroksessa asuu eräs asukas, joka on myös vaativa mutta samalla todella mukava. Hän on todella kiinnostunut Suomesta ja tänään puhuimme pitkän tovin maidemme samankaltaisuuksista ja eroavaisuuksista.
  Green carea pääsimme näkemään viime perjantaina vieraillessamme vanhusten palvelukoti Haus Amaliassa. Tämä koti on suunnattu kaikenikäisille ja -kuntoisille muistisairaille, jossa nuorin asukas on alle 62-vuotias ja vanhin 103 vuotta vanha.Kasvillisuutta oli hyvin runsaasti niin sisäkasvien kuin ison ja viihtyisän puutarhan puolesta. Asukkaat saavat myös itse osallistua puutarhan hoitoon, ja tällä hetkellä heillä on projektina yrttien kasvatus'. Parvekkeiden ja ikkunoiden laidoilla näkyi myös paljon kukkasia. Piha ja puutarha oli rakennettu hyvin kekseliäästi siten, että asukkaat eivät pysty ulkona eksymään. Heillä oli myös takapihalla hyvin vanha kuplavolkkari, jota asukkaat tykkäävät mm. siistiä ja joskus vain fiilistellä sen sisällä istuen. Eräs asukas kuulemma joskus haluaa myös syödä aamupalansa autossa. Myös sisällä talossa on paljon vanhanaikaisia huonekkaluja ja työvälineitä kuten ompelu- ja pesukone. Näisen esineiden ja asioiden avustuksella he saattavat ajatuksissaan tehdä aikamatkoja pitkälle taakseppäin..
  Tänään tiistaina kävimme veirailemassa Fachklinik Erlengrund-nimisessä päihdekuntoutuspaikassa. Talo oli puiden ympäröimä ja siellä oli paljon nurmikkoa ja viihtyistä iso kasvihuone, jota käytettiin taideterapiaan. Terapiamuotoja oli monia, mm. urheilu- ja työterapiaa. Työterapia tarkoitti kaikkea käsillä tehtävää puuhastelua, esim. linnunpönttöjen tekoa tai ruuvien ja pulttien kiinnittämistä siihen tarkoitettuun seinään. Ideana oli, että kuntoutujat pääsevät kokeilemaan mahdollisimman paljon heidän psyykkisiä ja fyysisiä voimavarojaan, jotta nähdään, onko he kykeneväisiä palaamaan työelämään. Eräs hyvä tapa tai sääntö kuntoutuskodissa oli, ettei asukkailla saa olla tietokoneita tai TV:itä huoneissaan. Yhteistilassa oli viisi tietokonetta ja yksi televisio olohuoneessa. Tällä tavalla kuntoutujat eivät 'jämähdä' huoneisiinsa, vaan joutuvat välillä sosiaaliseen kanssakäymiseen.
  Meillä on vielä kolme työpäivää ja perjantaina on tiedossa Goodbye Party meidän hostellilla. Sitten onkin jo kotiinlähdön aika, vaikka täällä viihtyisi pidempäänkin!

   - Melina & Anni

Haus Amalian maskottiauto

Asukkaiden viljelmät

Fachklinik Erlengrund (päihdekuntoutusklinikka)

Erlengrundin taideterapian tuotoksia.

Vanhoja esineitä Haus Amaliassa

Hälsningar från Sverige!

Olemme harjoittelussa Västeråsissa, Mälarkodissa.
Meillä on ollut nettiongelmia, vasta nyt netti toimii ja päästiin kirjoittamaan blogiin.

1. viikko 
Matka alkoi pienellä seikkailulla. Olimme sopineet tapaamisen ystäväkoulun opettajan kanssa Västeråsin juna-asemalle tulopäivänä sunnuntaina 5.5. Asemalla ei kuitenkaan ketään näkynyt. Oudossa kaupungissa, ilman oikeita puhelinnumeroita ja osoitteetkin hukassa. Se vaati kärsivällisyyttä ja lukuisia puheluita välillä ruotsiksi, välillä enkuksi. Onneks aurinko paisto ja päivä parhaimmillaan! Selvittiin majapaikkaan ilman opettajaa, ilman tietoa huomisesta.
Maanantaina useitten puheluiden jälkeen saimme opettajan kiinni. Kävimme yhdessä tutusmassa harjoittelupaikkaan, lounaalla koululla ja selvitimme bussiaikatauluja.

Harjoittelupaikkamme on vanhainkoti, Mälarkoti. Se on kolme vuotta sitten valmistunut suomenkielinen vanhainkoti, jossa on 24 asukasta. Asukkaille puhutaan suomea, mutta työntekijät käyttää keskenään aika paljon ruotsia. Samalla mekin opitaan lisää kieltä.
Mälakodissa näkyy GreenCare toiminta.
- hyvä kierrätys
- kaunis ympäristö (puutarha ja metsä), jossa asukkaat voivat ulkoilla joka päivä
- Asukkaiden kanssa on istutettu omena- ja luumupuita, mansikoita, vadelmapensaita, koivuja, pihlajia, erilaisia kukkia yms.
- Joka vuosi tehdään myös kasvimaa, jossa tänä vuonna kylvimme mm. porkkanoita, salaattia, persiljaa, perunoita.
- Ruoanvalmistuksessa käytetään lähiruokaa ja myös omalta kasvimaalta saadaan syksyisin jonkin verran raaka-aineita.
- Muutamalla työntekijällä on työpäivisin mukana koira asukkaiden ilona

Mälarkoti on kodinomainen ja viihtyisä paikka. Meidät on otettu hyvin vastaan ja on ollut mukava tehdä siellä töitä! :)


2. viikko
Tällä viikolla on ollut tosi kivat ilmat, aurinko paistanut ja on ollut lämmin. Olemme viettäneet paljon aikaa ulkona asukkaiden kanssa ihastelmassa vihertyvää luontoa. Ollaan käyty kävelyllä, ottettu aurinkoa, jumpattu, kylvetty kasvimaa, pelattu ja nautittu. Asukkaat, työntekijät ja rutiinit ovat tulleet tutuiksi. Nyt on vielä helpompi ottaa vastuuta ja olla omatoiminen.
Vapaa-ajalla olemme kierrelleet Västeråsia, löydetty hyviä lenkkipolkuja ja pihakuntosali. Elämä hymyilee ja aika rientää! :)


Jenny&Maaria

Kolmas viikko Saksassa, Jenna&Annamari

Työpaikkamme Irenenstift

Kolmas viikko sujui mukavasti jo tutuksi tulleessa vanhainkodissa. Työntekijät ja vanhukset rohkenivat puhua enemmän englantia ja itsekin olemme oppineet jo muutaman sanan saksaa. Teimme enimmäkseen perushoitoa, koska osastolla oli kiirettä, mutta otimme kuntouttavan työotteen huomioon. Kävimme myös ulkoilemassa kuntoutuksen tehtävään valitsemamme vanhuksen kanssa.
Siivosimme yhdessä työntekijöiden kanssa tarkasti kaikki varastot, keittiön laatikot yms. viikon aikana, koska torstaina työpaikalle saapui tarkastaja. Työtä siis riitti, mutta tykkäsimme todella tehdä sitä, koska  työilmapiiri vanhainkodissa on niin ihana ja työntekijät ovat ystävällisiä ja huumorintajuisia.
Perjantaina työpäivän jälkeen kävimme tutustumassa ystäväkoulumme opettajan Krisztina Holzenkampin kanssa dementiakotiin. Siellä oli enemmän Green Care toimintaa, kuin meidän työharjoittelupaikassamme, mm. sisätiloissa paljon erilaisia kasveja, puutarha, jossa kierteli polkuja joita vanhukset saivat vapaasti käyttää milloin vain. Puutarhaan oli tehty "linja-autopysäkki", jonne muistisairaat voitiin ohjata kun he tahtovat kotiin. Mielestämme tämä oli erittäin hyvä idea ja se voisi olla tarpeellinen myös muissakin dementiakodeissa, koska kotiin tahtominen on varmasti tuttua niissäkin. Vanhukset rauhottuvat kun he istuvat vähän aikaa pysäkin penkillä ja kun luulevat, ettei bussia tullutkaan.


Jenna&Annamari

Vielä kuulumisia Maltalta

Riikka:

Nyt ollaan jo Suomessa, mutta viimeiset päivitykset jäi kirjoittamatta, kun netti ei toiminut.
Olin siis loppuajan pääasiassa eläinterapiassa, joka kokemuksen myötä sujui koko ajan paremmin. Oman haasteensa työhön toi tietysti erityisen vilkkaat lapset, sekä lapset jotka pelkäsivät eläimiä. Kerran ryhmässä oli myös sokea lapsi, ja aluksi olin hieman epävarma miten tämä lapsi voi nauttia toiminnasta, mutta kyllä hän nautti! Hän rakasti kaneja, ja hymy levisi kasvoille kun sai kanin syliinsä!

Olin myös taideterapiassa, jossa lapset saivat askarrella kevätmaiseman.
Iltapäivätoiminnassa olen ollut savityöpajassa, jossa lapset tekivät savesta sydämen äitienpäivälahjaksi. Aistiterapiassa lapset saivat taas hyppiä ja huutaa pehmeässä huoneessa, ja rauhoittua valkoisessa huoneessa. Pehmeässä huoneessa oli joskus lapsille yhteistä toimintaa (riippuen ohjaajista), ja silloin autoin lastani siinä. Jos yhteistä toimintaa ei ollut, keksin itse lapselle toimintaa, esim. jumppapallon kuljetusta, keinumista, pallomereen hyppäämistä, trampoliinilla hyppimistä, tunnelissa ryömimistä. Itse sai todella heittäytyä mukaan, että pysyi vilkkaan lapsen perässä!! Viimeisenä päivänä pääsin käymään myös pimeässä huoneessa (joka siis oli osa aistiterapiaa). Siellä oli erilaisia valoja, lattialla oleva "piano" jota soitettiin hyppimällä sen päällä, ja kaikenlaista muuta sälää. Sen merkitys jäi minulle hieman epäselväksi, enkä ehtinyt siitä enää paljon kysellä.

Tosiaan odottelemista oli todella paljon.... Loppuaikoina se kahden tunnin ruokatauko alkoi jo kyllästyttää, kun oli nähnyt jo Marsaskalan joka kolkan... Lisäksi lapsiryhmät olivat usein myöhässä, tai joskus he eivät tulleet ollenkaan, eivätkä tietenkään ilmoittaneet siitä. Kerran tulin töihin 9.15, mutta ensimmäinen lapsiryhmä tuli vasta 10.45... Että kärsivällisyyttä joutui harjoittelemaan...myös busseja odotellessa...

Opin myös muutaman yksittäisen sanan maltan kieltä, mikä hieman helpotti työtäni, kun kaikki lapset eivät ymmärtäneet englantia. Tässä muutama esimerkki:
Le - ei
Eija - tule
Stanna - odota
Bravo - hyvä (kannustamista)
Bil eda - istu (en ole varma miten kirjoitetaan)

Green caresta en osaa enempää kertoa kuin olen jo aiemmin kertonut.

Taideterapiahuone

Valkoinen huone

 

Ratsastusterapia-alue

Tässä muutama kuva eläinterapiassa olevista eläimistä

Lapset (ja aikuiset) tykkäsi todella paljon pikkutipuista!

Pimeä huone

Kuva pehmeästä huoneesta. Kuvan laatu tosi huono, kun otettu "kuvasta kuva". Huoneessa oli aina lapsia kun olisin mennyt ottamaan kuvan siitä.

"Mickey"

Puistossa oli junarata, ja lapset saivat mennä junan kyytiin. Kuvassa "asema"

Saksan toinen viikko

Guten Tag!

Toinen viikko meni hurjan nopeasti. Meillä oli vain 4 työpäivää, koska torstaina täälläkin vietettiin helatorstaita (saks. Himmelfahrt). Pääsimme tutustumaan paikalliseen helatorstain viettoon, mikä oli varsin railakasta..(Ainakin nuorisolle täällä helatorstai on samanlainen juhla kuin vappu). Lauantaina kävimme Fr. Düwellin ja muutaman oppilaan kanssa Hannoverissa katselemassa nähtävyyksiä ja  shoppailemassa. Ikävä kyllä unohdimme kameran siltä reissulta, joten emme pääse näyttämään hienoja maisemia Hannoverin Rathausin tornista, joka on lähes 100m korkea. 

  Töissä on mennyt hyvin, ja työntekijät ovat edelleen mukavia ja ymmärtäväisiä vaikka aina emme pysykään ihan kärryillä. Työntekijöillä on välillä ihan mieletön kiire, ja on ehkä lohdullistakin huomata, että myös Suomen ulkopuolella on sama ongelma vanhusalalla; liian vähän työntekijöitä. Annin kerroksessa asuu 22 ihmistä ja yleensä töissä on kaksi työntekijää. Kerros ei ole kuitenkaan täynnä, vaan melkein joka päivä tulee joku uusi asukas. Kaikenkaikkiaan kerroksessa on 43 paikkaa. He ovat puhuneet, että sitten kun kerros on täynnä, työntekijöitä tulee lisää ja kerros jaetaan kahteen osaan (kerrokseen on rakennettu molempiin päihin keittiöt/ruokasalit). Luulen, että silloin työskentely tulee hieman helpottumaan, sillä tällä hetkellä jo käytävän päästä päähän kulkemiseen kuluu monta minuttia.
  Melinan kerroksessa asuu 25 asukasta. Aamuvuorossa on yleensä aina kome työntekijää ja iltavuorossa kaksi. Koko osasto on hyvin kodikkaan näköinen ja tuntuine; paljon värejä, tauluja, sohvia ja kasveja. Äitienpäivän kunniaksi, asukkaat olivat askarrelleet ruokailutilan ikkunohin viikonlopun aikana kukkasia koristeeksi. Asukkaat viettävät mielellään aikaansa ruokailutilassa, ja lähes joka päivä virikeohjaaja järjestää  jonkinlaisen pienen tuokion siellä. Asukkailla on myös mahdollista osallistua pari kertaa viikossa jumppatuokioon. 

 Green Carea on Melinan osastolla näkyvissä melko paljon, ja Annin osastolla myös aivan varmasti myöhemmin kun osasto pääsee paremmin käyntiin. Kasveja on lähes joka nurkassa ja tätäkin päivää piristi kaunis kukkakimppu ruokailutilan pöydällä. Käytävillä on paljon kauniita maisematauluja ja jokaisen asukkaan huoneen ovenpielessä on nimilappu, jossa näkyy hoitokodin tunnussymbooli: auringonnkukka. Tämän kukkasen löytää myös mm. hoitajien nimilapuista. Joka päivä puhutaan paljon säästä ja asukkaat pääsevät ulkoilemaan tahtonsa ja innostuksensa mukaan. Rakennuksen takapihalle on juuri rakenteilla iso puutarha, jossa tällä hetkellä on kylläkin vain näkyvillä muutamia taimia, joitakin koristepuun alkuja ja paljon rikkaruohoja.

  -  Melina & Anni

                                         
                                                 Tiedotteita asukkaille ja vierailijoille

                                                                        Ruokailutila

                                                                      Ruokailutila

                                                              Ajanvietto nurkkaus

           

                                                                 Viikon ruokalista

Toinen viikko harjottelussa Salzgitterissä, Jenna&Annamari

Toinen viikko sujui mukavasti, kun paikka on jo paljon tutumpi kuin edellisellä viikolla. Vanhainkoti on paljolti samanlainen kuin suomalaisetkin vanhainkodit. Oikeastaan kirjaaminen tapahtuu erilailla. Joka käytävällä on seinässä pienimuotoinen kosketusnäyttöinen tietokone, jota hoitajat päivittävät ohimennen.
Tämä viikko oli aika haastava, kun  hoitajat eivät osanneet juurikaan englantia eikä me sen enempää saksaa, mutta kuitenkin pärjättiin yllättävän hyvin vähin sanoin ja elekielellä.
Vanhainkoti on uusi ja kaikki huoneet eivät ole vielä täynnä, joten tällä viikolla saimme muuttaa pari uutta potilasta osastollemme. Työilmapiiri on hyvä ja kaikki hoitajat tulevat hyvin toimeen kaikkien kanssa. Olemme viihtyneet todella hyvin ja työharjoittelupäivät ovat olleet mukavia.

Lauantaina kävimme ystäväkoulumme opettajan Nina Düwellin kanssa Hannoverissa katsomassa nähtävyyksiä (mm.euroopan vanhinta pankkitaloa ja Hiroshiman pommi-iskun muistomerkkiä). Sen jälkeen kävimme syömässä ja lopuksi oli aikaa shoppailla suuressa vaatekaupassa Primarkissa. Sieltä löysimme paljon halpoja ja hyviä vaatteita. Vielä kaksi viikkoa ja sitten olisi lähtö takaisin Suomeen !

                                                    Hiroshiman pommi-iskun muistomerkki

                                                    Näköalatornista Hannoverin kaupunkia


Jenna&Annamari

Viimeisiä viedään

Eli viimeinen viikko Sloveniassa alkoi työpäivällä salongeissa. Sää ei kyllä ollut meidän puolellamme tällä viikolla.

Green Care hanketta ei ilmennyt enää uudella tavalla liikkeissämme, emmekä keksineet miten sitä saisi näkymään lisää. Tosin olimme kaksi päivää koululla ja siellä saimme lisää Green Care ajatuksia. Koulun käytävillä oli oppilaiden ottamia kuvia, joihin oli yhdistetty kasvillisuutta. Lisäksi koulun käytävillä oli lähes jokaisella ikkunalaudalla viherkasveja. Kuvia koulusta:

Salongeissa aika meni samalla kaavalla, maasta maahan ja maasa maan tavallaa. Koulussa pääsimme kokeilemaan peruukin tekoa tai itse asiassa hiusnauhan tekoa. Oli mukava kokeilla, jotain erilaista, jotain joka ei kuulu opetussuunnitelmaamme. Viimeisenä perjantaina pidimme myös esitelmän meidän matkastamme opettajille ja jätimme jäähyväiset Ljubljanan kansainvälisyys vastaavalle sekä koululle.

Viikko meni nopeasti ja nyt ollaankin jo lähtötunnelmissa. Olemme saaneet täältä hyviä tuttavia, joiden kanssa olemme istuneet kahvilla ja viettäneet aikaa heidän kanssaan. Jäämme varmasti kaipaamaan heitä ja tätä paikkaa. Itse asiassa olemme täälläkin sanoneet ihmisille, että joku päivä me vielä palaamme.

kuvia työpaikoilta

Tässä vielä kuvia susannan toisesta salongista joka on noin 5-10min bussimatkan päässä keskustasta. Sieltä tosiaan löytyy minimäärä green care ajatusta, kampaamossa tosiaan kun on melko hankalaa toteuttaa.

huom pöydällä muutama kukka!

backstage passeja

ja sitä green care ajatusta!!

akvaario on kuulemma melko hankala pitää puhtaana, hiuskiinteiden ja muiden muotoilu tuotteiden takia.



Helmin harjoittelukampaamo keskustassa Lassana:

Ee mambo, mambo italiano..

Dober dan,
Eli tältä viikolta me ei kirjotetakkaan kuin tämä yksi blogi, sillä vietimme aikalailla lomaviikkoa vapun kunniaksi. Terveiset Sloveniasta siis, täällä juhlitaa vappua kaksi päivää.
Maanantai meillä meni aikalailla rauhoittuessa, tosin illalla kävimme katsomassa näköalatornista Ljubljanaa. Maisema oli hieno kaikkine kukkoloineen ja vuorineen.

Näköalatornista

Tiistai päivä meillä menikin töissä samalla rutiinilla kuin aina ennenkin, Green Care hanke ei tullut edelleenkään näkyviin, emmekä osaa sanoa, että kuinka sitä voitaisi tämän enempää parantaa.
Keskiviikko aamuna meidän täytyi olla klo 9.00 juna-asemalla odottamasa autokyytiä merenrannalle. Meidän alkuperäinen tarkoitus oli lähteä 4 päiväksi Kroatiaan, mutta suunnitelmat peruuntuivat. Pääsimme kuitenkin Kroatian vastarannalle, eli periaatteessa kyllä sekin tuli nähtyä, tosin muutaman kilometrin päästä. Janitakin pääsi maistamaan vähän merivettä. Ilma oli mitä mainioin, +28 astetta. Illalla palasimme takaisin ja siltikin illalla klo 21.00 täällä oli +25 astetta.

Torstaina taas ilman vuoksi emme viittineet lähteä katsomaan lisää nähtävyyksiä, koska vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Kävimme ostamassa liput Venetsiaan!
Seuraavana aamuna olikin lähtö Italian puolelle ja siellä vierähti päivä. Jouduimme kuitenkin tulemaan aikaisella bussilla takaisn, koska seuraavalla bussilla olisimme olleet perillä vasta aamuyöstä. Bussi kiersi Itävallan kautta, Alppien vierestä. Ehkä mahtavimmat maisemat, mitä olemme koskaan nähneet.

Venetsian "kaduilta"

Venetsian pääsilta

Alpit

Eli tältä viikolta ei todellakaan ollut Green Careen liittyvää kerrottavana, tehtävä on vaikeampi meille.