Nyt ollaan jo Suomessa, mutta viimeiset päivitykset jäi kirjoittamatta, kun netti ei toiminut.
Olin siis loppuajan pääasiassa eläinterapiassa, joka kokemuksen myötä sujui koko ajan paremmin. Oman haasteensa työhön toi tietysti erityisen vilkkaat lapset, sekä lapset jotka pelkäsivät eläimiä. Kerran ryhmässä oli myös sokea lapsi, ja aluksi olin hieman epävarma miten tämä lapsi voi nauttia toiminnasta, mutta kyllä hän nautti! Hän rakasti kaneja, ja hymy levisi kasvoille kun sai kanin syliinsä!
Olin myös taideterapiassa, jossa lapset saivat askarrella kevätmaiseman.
Iltapäivätoiminnassa olen ollut savityöpajassa, jossa lapset tekivät savesta sydämen äitienpäivälahjaksi. Aistiterapiassa lapset saivat taas hyppiä ja huutaa pehmeässä huoneessa, ja rauhoittua valkoisessa huoneessa. Pehmeässä huoneessa oli joskus lapsille yhteistä toimintaa (riippuen ohjaajista), ja silloin autoin lastani siinä. Jos yhteistä toimintaa ei ollut, keksin itse lapselle toimintaa, esim. jumppapallon kuljetusta, keinumista, pallomereen hyppäämistä, trampoliinilla hyppimistä, tunnelissa ryömimistä. Itse sai todella heittäytyä mukaan, että pysyi vilkkaan lapsen perässä!! Viimeisenä päivänä pääsin käymään myös pimeässä huoneessa (joka siis oli osa aistiterapiaa). Siellä oli erilaisia valoja, lattialla oleva "piano" jota soitettiin hyppimällä sen päällä, ja kaikenlaista muuta sälää. Sen merkitys jäi minulle hieman epäselväksi, enkä ehtinyt siitä enää paljon kysellä.
Tosiaan odottelemista oli todella paljon.... Loppuaikoina se kahden tunnin ruokatauko alkoi jo kyllästyttää, kun oli nähnyt jo Marsaskalan joka kolkan... Lisäksi lapsiryhmät olivat usein myöhässä, tai joskus he eivät tulleet ollenkaan, eivätkä tietenkään ilmoittaneet siitä. Kerran tulin töihin 9.15, mutta ensimmäinen lapsiryhmä tuli vasta 10.45... Että kärsivällisyyttä joutui harjoittelemaan...myös busseja odotellessa...
Opin myös muutaman yksittäisen sanan maltan kieltä, mikä hieman helpotti työtäni, kun kaikki lapset eivät ymmärtäneet englantia. Tässä muutama esimerkki:
Le - ei
Eija - tule
Stanna - odota
Bravo - hyvä (kannustamista)
Bil eda - istu (en ole varma miten kirjoitetaan)
Green caresta en osaa enempää kertoa kuin olen jo aiemmin kertonut.
Taideterapiahuone
Valkoinen huone
Ratsastusterapia-alue
Tässä muutama kuva eläinterapiassa olevista eläimistä
Lapset (ja aikuiset) tykkäsi todella paljon pikkutipuista!
Pimeä huone
Kuva pehmeästä huoneesta. Kuvan laatu tosi huono, kun otettu "kuvasta kuva". Huoneessa oli aina lapsia kun olisin mennyt ottamaan kuvan siitä.
"Mickey"
Puistossa oli junarata, ja lapset saivat mennä junan kyytiin. Kuvassa "asema"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti