Työt on taas tältä viikolta loppu, ja viikonlopulle riittää tekemistä. Annikan äiti on nyt täällä lomalla joten lähdetään käymään pafoksen eläintarhassa ja kierrellään Limassolissa. Aika menee täällä tosi nopeasti, ja nyt ollaankin jo menty yli puolenvälin. Mitään ihmeellistä ei olla taaskaan tällä viikolla tehty vapaa-ajalla. Aurinkoa on saatu monena päivänä ottaa ja siitä ollaankin sitten nautittu. Tänään oli myös toinen kunnon sadepäivä täällä meidän aikana. Oikein ukkosti ja satoi kunnolla. Onneksi se oli loppunut iltaa myöten. Mutta sitten taas enemmän töistä..
Annika:
Minulla oli töissä tosi kiva viikko. Tykkään paljon olla lasten kanssa ja sainkin heihin kontaktia vaikka yhteistä kieltä ei löytynyt. Uusia juttuja tuli vastaan mm. fysioterapiassa. Lapset joiden kanssa vietin enemmän aikaa, kiintyivät jo minuun ja iloisesti aina moikkasivat aamuisin. Yhtenä päivänä yksi ihana tyttö halusi minun leikkivän fysioterapiassa hänen kanssaan ja niinhän me sitten leikittiin muovikeittiöllä varmaan yli tunti. Tyttö aivan huomaamattaan sai sitten samalla fysioterapiaa, eli hänen täytyi harjoitella seisomista ja käsillä tekemistä. Tänään sain myös maailman söpöimmältä down-pojalta ystävänpäivälahjan :) <3 Työntekijät kiittelivät myös kovasti viikosta. Äiti oli kanssa käymässä työpaikalla eilen, ja kukaan ei ollut uskoa korviaan, kun kuulivat ettei hän olekaan minun isosisko. He meinasivatkin, että pitää varmaan muuttaa Suomeen jotta saa noin hyvän ihon. Täällä kun iho kärsii niin kuumassa säässä. Innolla taas uuteen viikkoon ja työpaikkaan ! Ensin kyllä tarvin paljon unta, sillä on kamala väsy kun on pitänyt herätä niin aikaisin. Vaikka kylläkin ollaan oltu sängyssä joka päivä viim. klo 22.
Sanna:
Työviikko oli mielestäni mukava ja aika meni nopeasti. Tehtiin erilaisia ystävänpäiväkoristeita joka päivä, mutta torstaina ja tänään perjantaina työt meinasivat loppua kesken. Ei ollut hirveän kivaa, kun pääsin töihin niin sanottiin heti että tänään ei ole mitään tekemistä. Onneksi tuli muutama ylimääräinen tilaus niin sai hetkeksi jotain tekemistä.
Workshopiin tuli viikon aikana tuttuja potilaita maalaamaan meidän ekan viikon työpaikoista. 2-3 kertaa viikossa sinne tuli myös kotoa päin kaksi kehitysvammaista. He olivat mielenkiintoisia persoonia. Toinen maalasi, hänen kanssaan luettiin ja kirjoitettiin hänen päiväkirjaa, tehtiin leikekirjaa ja autettiin häntä facebookissa. Kyllä hänellä on oma käyttäjä siellä! :D Hän ei pystynyt puhumaan, mutta kommunikoi kirjaintaulun avulla. Juttelin hänen kanssaa, sillä hän ymmärsi englantia. Työkaveri sitten käänsi minulle sitten englanniksi, mitä hän sanoi. Työpaikalla näki, miten kaikki nauttivat maalaamisesta ja itsensä toteuttamisesta. Sen jälkeen he olivat usein myös väsyneitä. He selvästi yrittivät parhaansa.
Työntekijät olivat mukavia ja heidän kanssaan oli kiva jutella. He olivat kiinnostuneita Suomesta ja latasinkin heidän tietokoneelle myös suomenkielisiä kappaleita.
T: Sanna ja Annika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti