Meidän toinen työviikko on nyt ohi. Tämä viikko meni todella nopeasti, ja tuntuu ettei oikein mitään keritty tekemään. Vapaa-ajalla kierreltiin kaupungill a ja ostoskeskuksessa, ja yhtenä päivänä lähdettiin hienolle rannalle kävelylle, sekä ihastelemaan auringonlaskua. Tänään varattiin hotellin alakerrasta sauna ja käytiin vähän rentoutumassa :) Huomenna on tarkoitus taas herätä aikaisin ja lähteä Pafokselle. Siellä me menemme katsomaan kuninkaiden hautoja sekä linnaa, ja tietysti myös kauppoja. Illalla sitten lähdetään ensimmäistä kertaa katsastamaan yöelämää karkki-teemabileisiin. Ensi viikolla vaihdamme työpaikkoja keskenämme, eli Annika menee lasten kanssa Almaan ja Sanna workshoppiin. Nyt kuitenkin taas kerromme omat kokemuksemme tämän viikon työpaikoista.
Tälläkertaa työviikko oli mukava. Joka päivä oli kiva lähteä töihin. Aamuisin oli aivan ihanaa herätä auringonvaloon ja linnunlauluun, sillä minulla työt alkoi vasta 9.30. Kuitenkin bussille lähdin aina varttia vaille yhdeksän, sillä matkassa kestää. Bussissa meni noin vartti, ja kävellessä toinen. Aamuisin aurinko paistoi todella kuumasti, ja reitin varrella ei tuullut yhtään, sillä kapea katu meni talojen välistä. Monesti sainkin riisua takin ja hupparin pois jo matkalla. Mieltä piristi myös korvissa soiva suomalainen musiikki :)
Työpaikan omistaja, sekä työntekijä olivat molemmat todella mukavia ja puhuivat hyvin englantia. Muutamana päivänä töitä ei oikein ollut, koska kaikki ystävänpäivätyöt oli jo tehty ja seuraavat tärkeät koristeet olisi pääsiäiseksi. Tänään kuitenkin tuli vielä iso ystävänpäivän tilaus joten kiireellisesti alettiin sitten töihin. Maalailin pahveja pihalla auringossa :)
Juteltiin naisen kanssa myös eilen paljon kaikenlaista ja löydettiinkin meistä paljon yhteisiä juttuja, mm. askartelut, kynsienlakkausjutut jne. Selailtiin nettiä ja juteltiin Suomesta sekä Kyproksesta. Hän myös lupasi tuoda minulle kirjoja joista voisin ottaa mallia omiin töihini kerhonohjaajana. Tänään sitten selailin niitä.
Huomasin työviikon aikana miten tärkeää maalaaminen on asiakkaille. He saivat tehdä sitä juuri niinkuin itse tykkäsivät. Monista ei olisi myöskään aluksi uskonut, että edes sivellin pysyisi kädessä. Työntekijät olivat todella ystävällisiä asiakkaille ja työpaikalla näkikin paljon hymyileviä kasvoja. Paikka oli kyllä minulle todella mieluinen, sillä tykkään paljon askartelusta yms. ja ammatinvaihtokin kävi jo mielessä :D No jos ei nyt sentään..
-Ystävänpäiväkoristeita-
-Kivoja jääkaappimagneetteja-
Sanna:
Töihin lähteminen oli helppoa aikaisesta herätyksestä huolimatta. Päivisin hieman väsytti, mutta menimmekin usein illalla aikaisin nukkumaan. Oli kiva seurata, kun bussissa kulkivat aina ne samat ihmiset töihin ja kouluun. Melkein jo muisti ulkoa missä kukin jää pois. Minun pysäkilläni oli melkein aina sama paappa, joka yritti huonolla englannillaan puhua minulle.
Viikko meni nopeasti ohitse kehitysvammaisten lasten keskuksessa. Aika paljon päivät kuluivat eri terapioita katsellessa, mutta opin niistä kuitenkin jotain. Kyselin terapeuteilta potilaista ja heihin käytettävistä terapioista. Lapset olivat mielenkiintoisia ja todella suloisia. Oli hienoa kuulla terapeuteilta, miten joku on edistynyt. Pääsin myös näkemään sellaista, mitä jokin lapsi ei ollut koskaan aikaisemmin tehnyt.
Pidin eniten päiväkodin lasten kanssa olemisesta. Pääsin loppuviikosta heidän hampaiden pesuun ja laulu/leikkihetkeen mukaan päiväkodin tiloihin. Olin myös joka päivä apuna isossa rentoutushuoneessa. Huomasin kuinka lapset kaipasivat aamulla taukoa ja sellaista tekemistä, mistä he itse pitävät. He alkoivat olla todella levottomia ja itkuisia ennen rentoutushuoneeseen menoa. Pääsin siellä leikkimään heidän kanssaan ja myös parempaan kontaktiin, jota ei terapioita katsellessa aina tullut. Sekin oli välillä vaikeaa, kun ei oikein tiennyt mitä olisi sanonut lapsille kielimuurin vuoksi.
Töissä kaikki olivat todella aurinkoisia ja iloisia. He ottivat minut hyvin vastaan ja muutamat puhuivat todella hyvää englantia. Selvästi näki, miten lapset pitivät terapeuteista vaikka heitä ei aina huvittanutkaan tehdä mitä pyydettiin.
Lapsilla oli erilaisia leluja tai herkkuja motivaationa hyvästä suorituksesta. Pelit ja lelut olivat aikalailla samanlaisia kuin Suomessa. Yksi terapiaväline oli kuitenkin sellainen mitä en ollut koskaan täällä nähnyt. Sellainen missä lapsi pystyy opetella kävelemään. Heidät roikkuivat nosturista valjailla ja laskettiin juoksumaton päälle, joka laitettiin pienelle nopeudelle.
-Sama periaate kuin kuntopyörässä, mutta laite liikkuu itsestään. Kun lapsi ei voi liikuttaa käsiä tai jalkoja niin tätä käytetään sen kuntouttamiseen-
-nosturi-
-En päässyt näkemään täällä mitään terapiaa, mutta ideana tässä on venyttely ja lihasten aktivoiminen-
-Annika ja Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti