TYÖSSÄOPPIMISJAKSO DUBLINISSA

 

RAPORTTI IRLANNISTA /Mari-Sofia Lumiaho, lähihoitajaopiskelija, OMNIA

Suoritin osan työssäoppimis jaksostani Irlannin Dublinissa 9.1.2014-6.2.2014 välisenä aikana. Työskentelin näkövammaisten lasten ja nuorten koulussa nimeltä Child Vision, National Education Centre For Blind Children. Koulun toiminta rahoitettiin pääosin yksityisten lahjoituksilla ja koulussa toimi mittava määrä vapaaehtoistyöntekijöitä.

Koulussa lapsilla ja nuorilla oli yksilölliset viikko-ohjelmat; osa kävi koulussa yhtenä päivänä viikossa, toisilla oli koulua joka päivä. Oppilaat olivat iältään yhdeksän kuukautisesta vauvasta ammattitutkintoa opiskeleviin nuoriin.

 

 

 

 

Työskentelin aamupäivät esikoulussa, missä avustin ryhmässä, jossa oli kolmesta kuuteen vuotiaita, pääosin vaikeasti vammaisia lapsia. Iltapäivät työskentelin koulun yhteydessä pyörivässä terapiatallissa, jossa oli noin 15 hevosta ja ponia. Tallilla hoidin hevosia ja poneja, sekä avustin ratsastustunneilla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hyvän sään vallitessa kävimme lasten kanssa aamupäivisin kävelyllä koulun alueella. Raikas ilma, paljas taivas, kaunis puutarha, sekä erilaiset äänet ulkona piristivät lapsia ja vähän vilkkaammat lapset selvästi rauhoittuivat rattaissaan ja ihastelivat levollisen oloisina erilaisia aistituntemuksia ulkoilmassa.

 

Kävelyllä puutarhassa pysähdyttiin usein myös ihastelemaan hevosia ja pieneläimiä. Lapsilla oli selkeitä lempieläimiä ja puolestaan eläimiä, jotka tuntuivat jännittäviltä tai hiukan pelottavilta.

 

 

 

 

 

 

Osa lapsista kävi aamupäivän aikana ratsastusterapia tunneilla ja iltapäivisin koulun ulkopuolelta saapui vanhempia ryhmiä tunneille.

Iltapäivisin hevosten kanssa työskentelivät nuoret ja aikuiset, ratsastuksen lisäksi he yleensä myös hoitivat hevosia. Hevosten harjaus, satuloiminen ja suitsittaminen opetti heille mm. keskittymistä, rauhoittumista ja vuorovaikutusta eläimen kanssa. Kommunikointi vaikeuksista kärsiville eläimen välitön palaute näkyi selvästi ja jo enemmän hevosten kanssa tekemisissä olleille nuorille päivän paras hetki saattoi olla tutun hevosen kanssa pieni rapsuttelu ja halaus hetki.

Esikoulun lapsia jännitti yleensä kovasti hevonen ja ratsastus, mutta pelon selätettyään oli mahtavaa nähdä ilo ja innostus lasten kasvoilla. Kovasti pelkääväkin lapsi yleensä rauhoittui nopeasti ja itseluottamuksen kasvettua hevosen luo meneminen helpottui aina vaan enemmän seuraavalla kerralla. Hevosen lämpö ja liikkeet eri askellajeissa rentouttivat lapsia ja luottamuksen kasvaessa loi turvallista oloa.

     

Lapset ja nuoret ratsastivat kentän lisäksi muuallakin koulun alueella ja kävivät välillä terapiaradalla, missä he kokivat erilaisia aisti- ja tunne-elämyksiä hevosten ja ponien kävellessä erilaisten pohjien päällä. Radalla oli mm. kumipohjaa, vesipohjaa, lankkuja, hienoa hiekkaa ja soraa. Ympäri rataa, molemmin puolin oli rakennettua seiniä, missä oli erilaisia pintoja ja esineitä kosketeltavissa, sekä pieniä tehtäviä kuten renkaan heittoa ämpäriin yms.

 

 

 

Ratsastusterapiarata oli myös visuaalisesti hienon näköinen.

   

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nuorilla oli oppitunteja puutarhassa, jolloin he opettelivat puutarhanhoitoa mm. hoitaen kasveja ja istuttaen taimia.

 

         

 Koulun alueella työskenteli paljon vapaaehtoisia työntekijöitä ja suurin osa eläintenhoitajista oli vapaaehtoisia.

 

 

 

Lapset seurustelivat eläinten kanssa usein ja nuoremmat oppilaat toimintakykynsä mukaan harjoittelivat hoitamaan erilaisia eläimiä.

Blogipostaus tehty Mari-Sofia Lumiahon raportista /Blogin hallinnointi