Hyvinvointia Lähiympäristöstä

Viikon ns. vapaapäivä, kulttuuripäivä, osui meidän ryhmällemme tiistaille. Eli tälle päivälle ei ollut varattuna isäntien osalta ohjelmaa, vaan meillä oli mahdollisuus tutustua lähemmin Bruggen historialliseen kaupunkiin. Oli keväinen, aurinkoinen päivä, joskin vähän kolea, mutta ihanteellinen ulkoiluilma.  Lähdimme keskustaa kohti tukevan aamiaisen jälkeen. Kiertelimme vähän kaupoissa, keskustasta löytyy sekä kalliita että huomattavan edullisiakin vaatekauppoja. Kun saavuimme keskusaukiolle, jossa raatihuone, posti  ja kellotorni Befort sijaitsevat, päätti kaksi meistä uhmata kuntoaan ja kiivetä kellotorniin maisemia katsomaan.  Kierreportaita 366 askelmaa. Torni toimi myös osittain museona. Tämä helpotti siinä mielessä, että saattoi pariin otteeseen pysähtyä lueskelemaan palasia kaupungin historiasta, ja näin ollen tasoittaa vähän puuskutusta. Ylhäällä oli tietysti mahtavat näkymät yli kaupungin. Historiallinen osa jatkuu yllättävän pitkälle, ehkä siksi että kaupunki kaiken kaikkiaan on suojeltu ja Unescon kulttuuriperintölistalla, kuten Johan kertoi.  Näin ollen, jo satoja vuosia vanhoja taloja ei tietysti saa purkaa, vaan ne on restauroitava niin, ettei julkisivu juurikaan muutu. 

Lisää vanhaa keskustaa näimme vähän eri perspektiivistä, kun osallistuimme kanavaristeilylle. Vanhimmat aivan kanavaan rajoittuvat talot (kivijalat veden alla kuten Venetsiassa) ovat 1300-luvulta. Lisäksi kävimme kääntymässä joutsenlammella, jossa oppaan mukaan on aina vähintään oliko se nyt 52 joutsenta. Tämä on jokin vanha laki, että Bruggessä pitää olla tuo tietty määrä joutsenia. Lisäksi alitimme sillan, joka on kuulemma maailman kuulu rakastavaisten silta, jonne vastanaineet tulevat matkojen päästä suutelemaan ja sinetöimään liittonsa. Sillat olivat todella matalia, välillä oppaan tuli varoitella ettemme nostele päitämme tai ainakaan nouse vahingossa seisomaan. 

Risteilyn jälkeen jatkoimme patikoimista, kävimme taas joissakin kaupoissa, kuten gobeliinikaupassa, joita on todella paljon täällä. Ne myyvät hyvinkin edullisesti gobeliinikankaasta tehtyjä tyynynpäällisiä, laukkuja, kukkaroita sekä monenlaisia pitsiviritelmiä.

Vähitellen tuli lounasaika, ja istahdimme alas katuterassille. Useimmat meistä ottivat Bruggen henkeä kunnioittaen ranskalaiset ja  vohvelin kermavaahdolla ja mansikoilla. Ryhmämme opettaja tiesikin kertoa, että ranskalaiset eivät oikeasti ole ”ranskalaisia” vaan ”belgialaisia” eli ranskikset on alun perin keksitty Belgiassa, ei Ranskassa. Johan vahvisti tämän ja kehotti meitä joku päivä syömään ranskalaiset  nimenomaan keskusaukion vihreistä kojuista, siellä ne ovat hänen mukaansa Belgian parhaat. Tuo vohveli on yksi Bruggen valtteja;, vohvelikahviloita on joka nurkalla. Samoin olutmerkkejä on kymmeniä, jollei satoja, miltei jokaisella Belgialaisella kylällä on kuulemma oma oluensa. Ja sitten tietysti se suklaapuotien määrä on uskomaton.

Vielä tuleville päiville suunnittelimme käyntiä ainakin sairaalamuseossa ja ehkä jossain taidenäyttelyssä. Ainakin Picassoa ja Chagalia näyttäisi olevan tarjolla.