Vain elämää

Tänäänkään junat eivät kulkeneet. Aamuinen taksimatka suuntautui Fredericiasta Koldingiin yllätys, yllätys jälleen liikenneruuhkassa, tällä kertaa liikenneonnettomuuden vuoksi.

 

Koldingista kv-koordinaattori Kirsten nouti meidät ja ajoimme Aabenraan kuntaan, jossa vierailimme vuodenvaihteessa avatussa Rødekron kuntoutuskeskuksessa. Seuraamme liittyi myös kv-koordinaattori Lene.

 

 

Kuntoutuskeskuksessa oli huomioitu erityisesti toiminnallisuus, myös miehille. Vakituisia asukaspaikkoja oli neljätoista, lyhytaikaisen kuntoutuksen paikkoja 16 ja uutena kokeiluna oli kolme NOVA-osastopaikkaa.

 

 

Myös tässä kuntoutuskodissa korostettiin vapautta ja itsemääräämisoikeutta. Ovia ei lukittu, mutta oven lasiin piirretty aita viestitti dementoituneille, että tästä ovesta ei kannata kulkea.

 

Päivän toisena tutustumiskohteena oli Lergaardenin hoitokoti. Kymmenen vuotta sitten valmistunut hoitokoti toimi neljässä eri rakennuksessa, joiden väliä hoitohenkilökunta kulki golfautolla ja segwaylla. Suunnitteilla oli kolmen uuden talon rakennuttaminen samaan pihapiiriin.

 

 

Talossa oli hyödynnetty teknologiaa sekä asukkaiden iloksi kosketusseinänä että hoitohenkilöstön avuksi muun muassa siivousrobotein. Ideologiana oli Eden hoitofilosofia. Eteisessä vasikka muistutti menneen ajan maatalousyhteiskunnasta.

 

 

Päivi Ahonen, Kati Minkkinen, Kati Ojaniemi ja Sari Wilkman.

Ensimmäiset tunnelmat hollannista!

Lähdimme maanataina 28.10 Imatralta kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, josta suuntasimme Frankfurtin kautta Amsterdamiin. Myrskyisästä säästä huolimatta selvisimme onnekkaasti perille, vaikka turbulenssi olikin melkoinen. Kentällä meitä oli vastassa Peter, joka kuljetti meidät majapaikkaamme Rotterdamissa. Jo ensimmäisenä iltana saimme esimakua hollantilaisten ystävällisyydestä, sillä lähiravintolan tarjoilija antoi meille vinkkejä paikoista joissa meidän pitää käydä. 

Tiistaina matkasimme Peterin kyydissä koululle ja suumme loksahtivat auki kun näkemämme rakennus muistutti enemmän pilvenpiirtäjää New Yorkissa kuin koulurakennusta. Seuraava yllätys kohtasi meitä heti ovella, jossa meitä vastassa oli turvaportit josta sisälle pääsee vain kulkuluvalla. Pienen keskustelun jälkeen vartija uskoi meidän olevan Suomesta ja päästi meidät sisälle. 

Green care arvot näkyvät ympärillämme kokoajan. Kukkia ja kasveja on jokapuolella sisällä, ulkona sekä ihmisten parvekkeilla niiden koosta riippumatta. Kaikki on luomua aina hostellin aamupalasta kahviloiden tarjontaan. Kaupassa kasvikset, vihannekset ja hedelmät ovat halpoja ja tuoreita sekä todella houkuttelevan näköisiä. Kulkeminen tapahtuu täällä helpoiten pyörällä tai julkisilla, joihin kaikki nuoret opiskelijat saavat valtiolta kortit ilmaiseksi. Itsekin kuljemme koululle metrolla, joka on helppoa ja nopeaa. Kävelimme keskustan kaduilla ja huomasimme sähköauton latauspisteen. Myöhemmin huomasimme kartasta, että samanlaisia pisteitä on ympäri kaupunkia. Omalla hostellillamme on eco label ja sen voi huomata esimerkiksi hyvästä jätteiden lajittelu systeemistä sekä suihkusta, joka säästää vettä sulkeutumalla aina tietyin väliajoin. 

Tänään kävimme tutustumassa hoitokotiin nimeltä De Meerpaal homecare Vlaardingen. Se oli iso yksikkö, johon oli yhdistetty ryhmäkoti sekä palveluasumis yksiköt. Kiinnitimme huomiota kodikkaaseen ympäristöön, jossa kasveja oli jokapuolella. Kodinomaisuutta lisäsi se, että hoitajat eivät käytä työasuja, vaan ovat omissa vaatteissaan. Yleisten tilojen sisustuksessa on myös panostettu kodikkuuteen ja ulkoilutilat ovat tehty todella viihtyisiksi. 

Ensivaikutelma Hollannista on todella positiivinen! Meidät on otettu hyvin vastaan sekä opettajien että oppilaiden keskuudessa.

Terkuin Janita & Emilia

"Kotikoulussa" Fredericiassa

Vietimme junatonta päivää. "Kotikaupunkimme" oppilaitoksessa kv-koordinaattori Hanne syvensi tietouttamme tanskalaisesta koulutusjärjestelmästä ja pääsimme myös kertomaan opiskelijoille suomalaisesta koulutuksesta.

 

Kuvassa Kati Ojaniemi.

 

Opiskelijat olivat todella kiinnostuneita ja esittivät paljon  kysymyksiä. Tunnelma luokkassa oli välitön ja keskittynyt, vaikka tuntien aikana olikin lupa syödä eväitä, tehdä käsitöitä ja käyttää kännykkää. Saimme seurata myös tuntia, jonka aika opiskelijat tunnistivat luurangon eri osia ja katsoivat videon osteoporoosin vaikutuksista sekä ennaltaehkäisystä. Päivän päätteksi tutustuimme oppilaitokseen ja sen simulaatio-oppimisympäristöön.

 

 

Taidetta Frederician oppilaitoksen käytävällä.

 

Päivi Ahonen, Kati Minkkinen, Kati Ojaniemi ja Sari Wilkman

 

 

 

RAPORTTI, ST.JOSEPH´S CARE HOME, BOGNOS REGIS,MERJA SPARV JA PÄIVI TUOVINEN VAASAN AMMATTIOPISTO

28.9-5.10.2013

Lauantai-iltapäivällä saavuimme Lontooseen ja tutustuimme kaupunkiin illan aikana. Söimme päivällistä viehättävässä, pienessä ravintolassa.

Sunnuntaina ehdimme vielä käydä St. Paulin katetdraalissa ja London Eyessa. Lähdimme Bognos Regisiin taksilla. Matka venyi liikenneruuhkien vuoksi kolmituntiseksi. Saavuttuamme illan suussa hoitokotiin otettiin meidät lämpimästi vastaan ja huoneessa oli odottamassa päivällinen. Jääkaapista löytyivät aamu- ja välipalatarvikkeet koko viikoksi.

Maanantai-aamuna tapasimme yhden hoitokodin nunnista ja hän kertoi lyhyesti hoitokodin toiminnasta. Tapasimme talon katolisen Gerry-papin, joka esitteli meille omaa huonettaan ja kertoi omasta terveydestään. Hän kutsui meidät pian alkavaan aamujumalanpalvelukseen, jota hän vetää joka viikko. Viikko-ohjelman mukaan maanantaisin oli muisteluhetki, jota veti menestyksekkäästi Tony. Hän nautti selvästi työtehtävästään. Tällä kertaa muisteltiin kuinka postilaitos toimi aikoinaan. Tätä tarinaa oli todella mielenkiintoista kuunnella. Asukkaat muistivat yllättävän paljon vuosikymmenten takaisia asioita.

 

Muistelun jälkeen asukkaiden mielenkiinto meitä kohtaan heräsi rouvien esittämällä kysymyksellä:``Who are those two young ladies?´´ Silloin oli meidän aika esitellä itsemme ja kertoa Suomesta, Vaasasta ja matkamme tarkoituksesta. Tästä kehkeytyi mukava keskusteluhetki, joka päättyi teehetkeen, jonka jakamiseen saimme osallistua. Saimme tarjota paikallisten biscuitsien rinnalla suomalaista suklaata, joka maistui erityisen hyvin heille. He saivat myös tutustua tuliaisiksi tuomiimme kirjoihin ja esitteisiin.

Tiistai: Huonettamme vastapäätä asui mukava rouva, jonka Molly-koirasta tuli meille joka-aamuinen lenkkikaveri. Aamulenkillä suunnittelimme päivän ohjelmaa ja nautimme mahtavasta rantapromenaadista sekä aavasta merimaisemasta. Jokaisen päivän katkaisi lounas klo 12.30, jonka söimme puutarhassa sijaitsevassa viherhuoneessa opiskelijoiden ja vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa. Tiistain lounaan yhteydessä esitimme heille GreenCare-videon ja kerroimme matkamme tarkoituksesta. Asukkaat, työntekijät ja opiskelijat ottivat meidät iloisesti vastaan ja kyselivät paljon Suomesta.

Iltapäivällä osallistuimme Lynda-johtajan pitämälle kurssille, jonka aiheena oli tällä kertaa työturvallisuus. Lynda on kouluttanut opiskelijoita ja vapaaehtoistyöntekijöitä mm. ergonomiasta, aseptiikasta ja ensiavusta. Illalla suuntasimme kohti kylän supermarkettia tarkoituksenamme ostaa tarvikkeet korvapuustien leipomista varten.

Keskiviikko: Aamulla teimme upean lenkin Mollyn kanssa merenrantaa pitkin. Hoitokodissa haastattelimme henkilökuntaa ja suomalaista lähihoitajaopiskelijaa, jotta saisimme tarvittavat tiedot työssäoppimispaikka-analyysiin sekä loppuraporttiin. Saimme paljon ideoita siitä, kuinka lähihoitajaopiskelijoidemme työssäoppimista voisi täällä kehittää.

Olimme seuraamassa asukkaiden lounasta, jonka yhteydessä lääkehoidosta vastaava nunna jakoi lääkkeet. Hän esitteli lyhyesti lääkemääräyksiä ja käytössä olevia lääkkeitä. Tapasimme lounaan jälkeen hoitokodin toisen papin, Patricin. Hän hakeutui usein seuraamme ja esitteli meille hoitokodin laajaa kirja-, video-, dvd- ja musiikkikokoelmaa. Olimme vaikuttuneita valtavan laajasta valikoimasta. Patric muisti meitä myös itse tehdyllä lasipalloon istutetulla kukka-asetelmalla. Nämä ruusut ovat tietysti peräisin hoitokodin upeasta puutarhasta. Olimme yllättyneitä ja hieman hämmentyneitäkin tällaisesta kohteliaisuuden osoituksesta.

Viikon yksi kohokohta oli korvapuustien leipominen hoitokodin keittiön kaasu-uunissa. Hoitokodin hyvät keittiöhaltijattaret olivat puolellamme: taikina nousi erinomaisesti ja paistaminen kaasu-uunissa sujui paremmin kuin uskalsimme odottaa. Viisikymmentä komeaa korvapuustia löysi tiensä asukkaiden ja henkilökunnan suihin. Suomalainen pullaperinne saavutti suuren suosion hyytelöiden, vanukkaiden ja biscuitsien maassa.

Illalla osallistuimme vapaaehtoistyöntekijöiden mukana asukkaiden luokse tehtävälle iltakierrokselle. Tämä oli hyvin opettavainen kierros. Asukkaiden kodit olivat viihtyisiä, osin epäkäytännöllisiä (kokolattiamatto suihku- ja wc-tilassa, ahtaat tilat). Sama kiireen tuntu kuitenkin hallitsi tätä työtä täällä niin kuin koti-Suomessakin. Aseptiikka oli jonkun verran rennompaa kuin suomalaisessa hoitoympäristössä.

Torstaina sää muuttui sateiseksi ja myrskyiseksi. Teimme lyhyemmän lenkin Mollyn kanssa ja ihailimme myrskyävää merta valtavine aaltoineen. Aloimme koota viikon tapahtumia yhteen viherhuoneessa ja keskustelimme hoitokodin henkilökunnan ja johtajan kanssa. Iloinen huomiomme oli, että Lynda-johtajalle esittämämme vastavierailukutsu Suomeen oli tuottanut tulosta! Hän on todella kiinnostunut tulemaan Suomeen tutustumaan koulutukseemme, GreenCare-toimintaan ja yhteistyömme kehittämiseen. Tähän hän oli saanut alustavan luvan taholtaan. Tämä ilahdutti meitä, koska St.Joseph´s Care Home on paikka, jonka kanssa tehtävää yhteistyötä kannattaa ylläpitää ja kehittää.

Perjantai oli matkapäivämme kotiin. Matkustimme junalla Lontooseen ja menimme metrolla loppumatkan Heathrowin lentokentälle. Matka sujui mukavasti englesmannien kanssa seurustellen. Kotimatka venyi kuitenkin puolella vuorokaudella, koska Helsingistä Lontooseen tulossa ollut kone joutui palaamaan Helsinkiin teknisen vian vuoksi. Finnair huolehti meistä kuitenkin ihan kiitettävästi. Mukavaa oli tulla kotiin tältä antoisalta Green Care -matkalta.

Päivi Tuovinen & Merja Sparv, Vaasan ammattiopisto

 

 

 

ELOSSA

Sunnuntai 27.10.2013

Koko päivä kului matkustamiseen Vaasasta, Seinäjoelta ja Lappeenrannasta Helsingin ja Kööpenhaminan kautta Fredericiaan.

Maanantai 28.10.2013

Kv-koordinaattori Ellenin koulussa Middelfartissa perehdyimme tanskalaiseen "lähihoitaja"-koulutukseen (ks. www.sosufyn.dk)

Tanskalaisissa oppilaitoksissa värit ja visuaalisuus sekä yhteisöllisyys ja viihtyisä oppimisympäristö tekivät meihin vaikutuksen.

Matka jatkui Odensen Svovlhattenin muistisairaiden hoitokotiin. Ovet olivat avoinna ja hoitokodin puutarha oli toiminnallinen ja kaikkien yhteinen. Kaikessa toiminnassa korostui rauhallisuus ja teknologiaa oli hyödynnetty rauhallisen tunnelman ja kuntoutumisen ylläpitämisessä.

 

Hoivakodin asukkaiden yhteinen keittiö.

Hoivakodin rauhallisen tunnelman jälkeen ulkona odotti hirmumyrsky. Tuuli puhalsi 40 metriä sekunnissa, talojen katoilta lenteli kattotiiliä ja puita kaatui raiteille ja rekkoja maantielle.

Nousimme junaan Odensen rautatieasemalla, mutta matka loppui lyhyeen. Poliisin tiedotteessa kiellettiin autolla ja ulkona liikkuminen ja kaikki junaliikenne pysäytettiin.

Odettelimme Odensen asemalla viisi tuntia kunnes meille selvisi, että seuraavat junat kulkevat aikaisintaan seuraavana aamuna. Hyppäsimme taksiin ja ystävällinen kuljettaja kiihdytti kohti Fredericiaa, kunnes liikenne ruuhkautui myrskyn vuoksi suljetuilla silloilla. Viidenkymmenen kilometrin kotimatka kesti taksilla kolme ja puoli tuntia. Puolilta öin olimme turvallisesti kotihotellissa.

Tiistai 29.10.2013

Esbjergin oppilaitoksen opintosihteerien työtila.

Vierailimme sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa Esbjergissä. Vietimme päivän oppilaitoksen kv-vastaava Nielsin kanssa. Osallistuimme kuntoutuksen oppitunnille, jossa opiskelijat kävivät läpi ryhmätöinä tehtyjä tapausesimerkkejä. Aktivoinnin ja motivoinnin merkitys korostui asiakkaan kuntoutumisen tukemisessa.

Kaksi kuukautta sitten valmistuneen oppilaitoksen tilat olivat avarat, voloisat ja värikkäät.

Päivi Ahonen, Kati Minkkinen, Kati Ojaniemi ja Sari Wilkman

 

 

 

 

ensimmäiset päivät Odensessa

Hei! Olemme nyt toista päivää Odensessa, ja paljon ollaan jo ehditty kokea. Eilen tutustuimme kaupunkiin kolme tuntia eksymisen muodossa.. :D
Tänään saimme polkupyörät, joilla suurin osa tanskalaisista kulkee välimatkat.
Kävimme tutustumassa työpaikkoihimme, Albanigades Plejecenter ja Frederiksbroens Plejecenter.

Huoneemme Tietgen Skolen -opiskelijakommuunissa, jossa asui muita ulkomaalaisia opiskelijoita.

Ne vaikuttivat aivan loistavilta paikoilta eettisesti, ja hoitajat tuntuvat kokevansa työnsä oikeasti elämäntyönä. Huomenna on meidän ensimmäiset työpäivämme.
Tanskassa riehuu tällä hetkellä aikamoinen myrsky, joten toivotaan että ilma on rauhoittunut aamuun mennessä, ettei olla kaikkine pyörinemme uudestaan eksyksissä.. :D

Henna-Maj Ropo ja Maiju Siitonen

Moikka,

Tanskan matkan lähestyy kovaa vauhtia. Minulla alkaa jo olemaan matkakuumetta ja jännitystä. Alkuvalmistelut ovat tehty ja kiva on ollut kuulla muiden lähtijöiden kuulumisiakin.

Kirjoittelemme tänne ensi viikon aikana matkakuulumisia ja kokemuksia.

Terv. Kati Minkkinen

Tytöt lähtee maailmalle, Tanskan Odenseen

Heippa!
Olemme viimeisen vuoden lähihoitajaopiskelijoita Saimaan ammattiopisto Samposta. Olemme sairaanhoidon ja huolenpidon koulutusohjelmasta. Olemme 18-vuotiaita, ja lähdemme Tanskan Odenseen työssäoppimaan nyt sunnuntaina 27.10.2013. Työssäoppimispaikkamme ovat vanhusten tehostetun palveluasumisen yksiköitä.

Matkakuumetta on kovasti ilmassa ja meidän matkaamme voi seurata täältä neljän viikon ajan. J

Tälläinen sää Suomessa on nyt; vettä sataa ja on harmaata.

 Henna-Maj asuu Lappeenrannassa ja        Maiju asuu Imatralla.              


  Venlig hilsen, ystävällisin terveisin Henna-Maj Ropo ja Maiju Siitonen

Lähdössä Tanskaan

Kuka?

Olen Sari Wilkman, yhteiskuntatieteiden ja sosiaalihuollon opettaja Vaasan ammattiopistosta. Olen myös työelämäkoordinaattori ja vanhustyön koulutusohjelman ryhmänvastaava.

Minne?

Lähden ensi sunnuntaina Social- og sundhedsskolen Fyniin Tanskaan kolmen muun ennestään minulle tuntemattoman asiantuntijan kanssa (kaksi Lappeenrannasta, yksi Seinäjoelta).
www.sosufyn.dk

Valmentautuminen

- Olin asiantuntijavalmennuksessa Kokkolassa 14.1.2013. Innostus nousi huippuun, vaikka matkaan oli  pitkä aika.
- Osallistuin kevätlukukaudella tanskan kielen kurssille Vasa Arbiksessa tavoitteena oppia ymmärtämään kieltä edes hiukan. Oli mielenkiintoista kuulla Tanskasta ja tanskalaisista, mutta opin myös sen, että minun on lähes mahdoton oppia tanskaa.
- Koulultamme järjestettiin Green Care -tutustumiskäynti Perhekoti Toiskaan Ilmajoelle 19.2.2013. Luonto- ja eläinavusteisella toiminnalla on tärkeä osa perhekodissa, erityisesti hevostoiminnalla.
www.perhekotitoiska.fi

Sari Wilkman

Saksan matkaa odotellessa Arja Heikkilä ja Aini Ojala

22.10.2013 Rovaniemellä
Terveiset napapiiriltä Lapin ammattiopistosta. Harjoittelemme ensimmäistä postaustamme. Olemme lähdössä Saksaan Salzgitteriin 10.11.2013 viikon matkalle. Joukkoomme liittyy vielä Kokkolasta Catarina Slotte. Olemme kaikki kolme sosiaali- ja terveysalan opettajia erityisaloinamme kuntoutus, hoitotyö ja maahanmuuttajien opetus.

Tavoitteenamme on tutustua Saksassa luonnonmukaisiin hoito- ja kuntoutusmenetelmiin ja löytää mahdollisesti hyviä työssäoppimisen paikkoja opiskelijoillemme.

Arja Heikkilä ja Aini Ojala

12. päivä Gijonissa, Aki, Anna, Minna, Laura ja Jaana

Olimme viimeistä päivää puutarhalla ja teimme vallihautoja varten merkkejä maahan hiekalla. Sopivan tilaisuuden tullen jaoimme Suomesta tuomamme tuliaiset oppilaille sekä meidän työpaikkavastaaville. Näytimme myös sinä päivänä asuinpaikkaamme muille kun he olivat kiinnostuneita tietämään. Päivä oli haikea, kun hyvästelimme työkaverit. Muutama lupasi lähettää Suomeen tuliaisia Espanjasta kiitokseksi. Bueno!

Päiväkodin porukalla päivä kului normaaliin tahtiin. 5-vuotiailla oli retkipäivä läheiseen urheilutaloon, missä lapset saivat uida ja pelailla kaikkea, kun opettajat pitivät palaveria ohjaajien kanssa. Me opiskelijat vahdimme lapsia pihalla. Ohjaajat olivat hirveän kiinnostuneita Xylitolista ja vaihdosta Suomeen, he haluaisivat tutustua meidän menetelmiin. He halusivat kuulla hirveästi Green Caresta ja miten he voisivat edistää heidän laitostaan siinä.

Rajan toisella puolella -Laura

Olen ollut naapurimaassa Ruotsissa jo lähes 4 viikkoa. Pian on työharjoitteluaika ohi. Ilmassa voi aistia jo lähdön tunnelmaa ja ikävää. Lapset kiintyvät helposti hoitajiinsa. Olen itsekin kiintynyt heihin. Majoitusperheen lapsetkin ovat jo kutsumassa minua ja Miljaa uudestaan kylään. Työkaveritkaan eivät tahtoisi päästää minua takaisin Suomeen.

                                          Suuntaan kohti tulevaa, meren yli tähystän

Mutta lähdettävä on. Ruotsissa olen kokenut paljon, oppinut uutta ja tutustunut uusiin ihmisiin. Mutta koti on aina koti. Koti ikävä on ollut jo jonkin aikaa. "Oi maamme Suomi synnyinmaa."

                                          Matkaan lähden, vaikka ikävä tulee

Ruotsilla ja Suomella on paljon yhteistä, mutta paljon erojakin. Suomi on kuulunut aikaisemmin Ruotsin vallan alle. Suomeen on jäänyt ruotsin kieli. Ruotsissakin on huomattava määrä suomalaisia. Kulttuurit ovat lähellä toisiaan. Ruotsalaiset ovat kyllä jonkin verran ystävällisempiä ja avoimempia. Suomessa ollaan kuitenkin monessa asiassa edellä.

Ruotsissa on paljon liikenneympyröitä. Joka kaupungissa, joissa olen vieraillut on liikenneympyröitä, liikenneympyröillä voi olla jopa nimet. Mitä muuta haluaisit tietää? Tule itse katsomaan.

Viikonloppuna kävimme Tukholmassa. Moderna Museet. Modernia taidetta eri aikakausilta. Tukholma on erittäin kaunis kaupunki, vettä, saaristoa, paljon puistoja, vanhoja rakennuksia, kaunis gamla stan (vanha kaupunki) ja itse kaupunki on rakennettu helposti kuljettavaksi. Tukholma on satamakaupunki, josta pääsee kyllä merille. Itsekin palaan Suomeen laivalla. Lauantai iltapäivänä kaupunki on täynnä ihmisiä.

Tällä viikolla käyty metsämörrin saattelemana metsässä, askarreltu matoja, vedetty draamaa ja mehän laulamme aina. Pianoakin olen oppinut soittamaan värinuottien avulla. Torstaina esikouluun saapuu valokuvaaja ja koulukuvaukset alkavat. Samana päivänä vietetään läksiäisiä.

                                          Askartelin lasten kanssa matoja, minun mato kuvassa

Askartelua 8.10.2013

Viime viikon tiistaina esikoulussamme oli askartelua. Sain valita kolme lasta, joiden kanssa askartelisin. Aluksi mieleeni ei tullut, mitään ideoita askartelun suhteen, mutta sitten mieleeni tuli kirja, jonka olin ostanut tuliaisiksi lapsille.

Sain ideaksi askarrella lapsien kanssa possut, kuten kirjassa esiintyy päähenkilö Putte Possula. Valitsin yhden 4-vuotiaan ja kaksi 5-vuotiasta poikaa.

Otin esille askartelussa tarvittavat välineet ja kerroin pojille mitä tulemme tekemään sen jälkeen, kun olen lukenut kirjan heille.

Pojat saivat valita lautasella olevista isommista palloista kaksi, toinen possun pääksi ja toinen vartaloksi.

 Tästä kiposta, he saivat valita yhden pienen pallon possulle nenäksi.

Tästä karvaisesta rautalangasta tuli possulle häntä.

Unohdin ottaa kuvan kiposta, jossa oli paljon erilaisia silmiä.

Tässä kumminkin kuvat valmeista possuista. Liima on vielä kuvassa näkyvää, kun ei ole kerennyt kuivua, mutta kuivana tuo liima ei näy ollenkaan.

Vaaleanpunainen possu on minun mallikappaleeni ja muut ovat poikien tekemät.

Minusta oli mukavempaa, että pojat saivat valita, että minkä väreisiksi he possut halusivat tehdä.

T: Milja

Ruotsinsuomalaisuus -Laura

Kaikki työkaverini ovat ruotsinsuomalaisia. Monet heistä ovat syntyneet Suomessa ja käyneet koulunsa Ruotsissa. Monet esikoulun lapsetkin ovat ruotsinsuomalaisia. Joko isä tai äiti on suomalainen, toinen vanhempi on monesti ruotsalainen. Aikuiset tykkäävät puhua suomen kieltä ja tuntevat suomen kotimaakseen. Monet ovat muuttaneet takaisin Suomeen, mutta osa on palannut takaisin Ruotsiin töiden ja tuttujen lähiympäristöjen takia. Monet ystävätkin ovat jääneet lapsuudesta Ruotsiin.

Tultuani Suomesta Ruotsiin kaikki ruotsinsuomalaiset olivat iloisia saadessaan jutella suomea ja kuulla kuulumisia Suomesta. Suomen kaipuuta on kaikilla, mutta koti on aina koti ja monella se on Ruotsissa. Ruotsinsuomalaisilla alueilla on paljon suomalaisseuroja, minun työkaverini ovat aktiivisia toimijoita. Eskilstunassa näytetään suomalaisia elokuvia, artisteja saapuu Suomesta, järjestetään kulttuuri tapahtumia, lauletaan lauluja ja mitä kaikkea muuta. Seuroissa suomalaiset kohtaavat toisensa ja pääsevät puhumaan äidinkieltään ja muistelemaan ja puhumaan.

Valitettava tosiasia on, että monet suomalaisten Ruotsissa syntyneet lapset eivät tunne Suomea kotimaakseen, eivätkä suomen kieltä äidinkielekseen. Monesti jopa käy niin ettei vanhemmat puhu lapsilleen enää suomea vaan ruotsia. Osa lapsista käy koulua Pikku-Erkissä, suomenkielisessä koulussa. Osa lapsista käy ruotsinkielisissä kouluissa ja suomen kieli unohtuu nopeasti. Mutta elämä on.

Tällä viikolla vierailin majoitusperheen äidin työpaikalla. Hyvin erilainen paikka. Käsittelimme lasten kanssa tunteita ja sinä päivänä käsittelimme vihaisuutta. Kuvassa minä.

Pikku-Erkki säätiö täyttää 10.10.2013 20-vuotta. Koululla juhlimme puhein, musiikki esityksin ja runoja lausuen. Dimitri Keiski oltiin saatu esiintymään. Väkeä oli odotettua enemmän ja tunnelma lämmin ja avoin. Lapset esittivät runoja ja lauluja.

Kävin viime viikon perjantaina tasan viikko sitten täällä Eskilstunassa Fair Trade forumissa, jossa luentoja, työpajoja ja esitteilijöitä.Ruotsiksi en olisi paljoa ymmärtänyt, mutta onneksi jotain oli myös englanniksi. Muutama kuva edellä.

Loppukevennykseksi kaunis syksyinen kuva