Hyvinvointia Lähiympäristöstä

3.10-13 Belgia: Minna Hirvaskoski, Hanna Ikonen ja Marja-Terttu Viitala: Neljäs päivä kohteessa

Tänään oli vuorossa viikon ohjelmoiduin päivä. Me ohjasimme aamulla itsemme taasen Bruggen juna-asemalle ja aamurutiinit siellä toistettiin. Ihailimme belgialaista junanlähettäjää, joka tällä kerralla hyppäsikin junaamme. Poseerasimme aurinkoisesti junassa jälleen ja olimme onnellisia, että olimme niin hyvin oppineet käyttämään junia. Olimme taasen menossa varmasti oikeaan suuntaan ja osaisimme jäädä tutussa Roeselaaressa pois, mikäli vaan maltamme pitää keskustelujemme lomassa silmämme auki.  Lähestyessämme määränpäätä tuli junanlähettäjä puheillemme, ensin luulimme, että olimme puhuneet liian kovalla äänellä, kun hän puhui meille kuiskaavalla äänellä. Mutta selvisihän se viesti sitten  ” katsokaa sitten ensikerralla ettette ole ykkösluokan vaunussa, jos teillä on kakkosluokan lippu” ja nätti hymy päälle. Olimme siis bisnesluokassa ja olimme ihmetelleet, miten vaunut vaihtelevat kovista istuimista muhkeisiin melkeinpä nojatuoleihin. No opittiinhan taas tästäkin jotakin, ehkä…

Roeselaaressa meillä oli ohjeena kysyä asemalta joltain, missä Woonzorgnetwerk Vincethove (vanhusten palvelukoti). Emme keksineet muuta kysymispaikkaa kuin lipunmyynti, jossa ystävällinen herra lipunmyyjä kysyi asiaa googlelta, ja printtasi kartan meille. Ajatteli varmaan, että eipä kannata selitellä. Todella hyvää ja ystävällistä palvelua.

Vincenthovessa meille piti esitelmää paikasta paikan johtaja. Hän oli illalla soittanut Johanille ja jännittänyt kovasti tuloamme ja omaa englannintaitoaan. Siispä hän oli tehnyt powerpoint- esitelmän, johon etsinyt jopa Seinäjoen logon. Varmuudeksi hän oli myös kirjoittanut kaiken puhumansa paperille, jonka paperin hän sitten luovutti lopuksi meille, jos emme vaikka olisi ymmärtäneet hänen puhettaan. Oli mykistettyjä tästä vaivannäöstä ja vieraanvaraisuudesta. Saimme aamukahvin lisäksi hienot suklaamuistot paikasta. Vincenthovissa oli hoidollisempi koti, jossa oli 115 asuntoa sekä koti, johon sai tarvittaessa palveluita sekä päivätoimintaa ja mahdollisuus yöhoitoon ( esimerkiksi muutaman kerran viikossa). Johtaja kertoi meille heidän  ”Warm Care” projektistaan, jossa lähtökohtana oli vanhusten yksityisyys, autonomia ja perheiden osallisuus.

Toinen kohde samassa paikassa oli aromaterapia. Siellä me nuuhkittiin erilaisia yrttejä, kukkia, mausteita ja kirjoittelimme paperille, missä ne vaikutti ja miltä ne tuntui. Mielenkiintoista. Aina meidän analyysien jälkeen meidän energinen emäntämme kertoi, mitä ne ovat ja mihin vaikuttaa. Ja kyllähän me samanlaisia tuntemuksia saimme. Saimme hyvät vinkit flunssan ja kurkkukivun pikahäätöön, masennuksen hoitoon, ihon hoitoon jne.  Aromaterapia oli hyvin kiinnostavaa ja täällä sitä käytettiin hyvin tarkasti ja suunnitelmallisesti yhteistyössä lääkäreiden kanssa. Tämän kokemuksen jälkeen meidän työhuoneissamme voi olla hyvin rauhoittavia / innostavia / piristäviä / masennusta poistavia tuoksuja J.

Tämän jälkeen aromaterapeutti opasti meidät turvallisesti asemalle. Reitti oli aivan eri kuin aamulla, mutta paljon lyhyempi. Mutta osasimme seurata häntä tosi hyvin J

Taasen oli vuorossa Johan ja Johanin Limusiini. He odottivat meitä asemalla ja suuntana oli sama suunta kuin eilen. Menimme Dunecluzeen, missä oli parhaillaan kolme tanskalaista opiskelijaa. Heidän kanssaan meidän oli tarkoitus ulkoiluttaa vanhuksia, mutta tytöillä oli aamuvuoro ja aika ei olisi riittänyt siihen. Siis päätimme, että tytöt esittelevät työssäoppimispaikkansa ja sen jälkeen meillä oli mahdollisuus keskustella heidän kokemuksistaan. Tässä vanhusten hoito/ asumispaikassa oli kolme eri kokonaisuutta. Alakerrassa oli hoidollisemmat vanhukset ja kahdessa ylemmässä toimintakyvyltään itsenäisempiä asukkaita. Varsinkin kahdessa ylemmässä paikassa oli paljon aktiviteetteja esimerkiksi ulkoilua, leipomista, askartelua ja ylemmällä osastolla oli eläimiä J Päivän hellyyttävin näky oli mummo, joka oli saanut tuoda mukaansa kaksi kilpikonnaa; Peterin ja Karlin. Mummo hoiti ja jutteli näiden kilpikonnien kanssa, jotka olivat päiväsalin aurinkoisessa kulmassa. Mummo oli todella ylpeä näistä lemmikeistään ja ne toivat hänen elämään iloa ja tarkoitusta. Lisäksi näimme papukaijan ja akvaarion kaloineen.

Neljäntenä kohteena saimme vierailla vielä vanhuksille suunnittelussa kerrostalossa. Siellä heillä oli omat asunnot, mutta tarvittaessa he saivat apua viereisestä talosta kutsunapin avulla. Täällä asukkaille oli paljon yhteistä toimintaa mm peli-iltapäiviä, ulkoilua jne.

Tämä päivä oli pitkä, mutta saimme kokea paljon ja meille jäi matkamuistoksi pohdittavaa vanhustenhoitoon myös Suomessa.