Hyvinvointia Lähiympäristöstä

29.9-13 Minna Hirvaskoski, Hanna Ikonen ja Marja-Terttu Viitala matkalla kohti Belgiaa

Green Care seikkailumme alkoi sunnuntaina syyskuun 29.9-13. Laukkuja oli pakattu jo hyvissä ajoin ja sähköposteja lähetetty Belgiaan Johanille. Pientä jännitystä oli ilmassa, kun h-hetki lähestyi. Lapualla klo 8.00 ja Simossa klo  9.00 autot starttasivat viikon reissulle.

Hanna ja Minna lensivät Oulusta Helsinkiin ja Marja-Terttu hyppäsi Seinäjoella junaan, joka matkasi kohti Helsinkiä. Hanna ja Minna bongasivat Marja-Tertun shoppailemassa lentokentällä ja niinpä koko poppoo oli valmiina ikimuistoiseen viikkoon.

Lento Brysseliin kesti runsaan kaksi tuntia. Brysselissä meinasi usko jo loppua matkalaukkujen suhteen. Matkalaukkuliukuhihnaa ei tuntunut olevan - aina vaan ohjattiin eteenpäin, eteenpäin, eteenpäin. Onneksi Johan oli tästä jo sähköpostissa maininnut ja lisäksi kuvakommunikaatio oli hyvin toteutettu lentokentällä. Laukkujen luo oli todella pitkä matka. Minna oli saanut ohjeet kanssamatkustajalta lentokoneessa, joten osasimme aika helposti rautatieasemalle kahta kerrosta  alemmaksi. Siellä lipunmyynnissä saimme selville, että istumalla tiettyyn junaan olisimme kahden ja puolen tunnin päästä perillä Bruggessa. Siis lento ja junamatka olivat yhtä pitkiä. Junassa konduktööri kysyi, missä vaihdamme Bruggen junaan. Katselimme häntä epätoivoisesti ja selitimme, ettemme aio vaihtaa mihinkään. No kuulemma IC:llä pääsisi puolet lyhyemmällä ajalla. Siispä päätimme hypätä junasta pois, jollain asemalla ja siirtyä IC:hin ja Johan oli puhunut päärautatieasemasta, siispä sinne oli yritys, mutta oli Nord hauptasemaan, Centeriä ja muuta ja mehän päätimme  erään kanssamatkustajan avustuksella valita sen kohdan muu asema J. Muu asema olikin valtavan suuri asema ja siellä sitten seikkailtuamme saimme selville, että seuraavan IC:n lähtöajan ja raiteen. IC oli myöhässä, täpösen täynnä ja lopputulema oli, että olisimme sillä alkuperäisellä maaseutujunalla olleet ennemmin Bruggessa. Opimme tästä, että seikkailu aina vaatii veronsa. Odotettuamme tunnin taksia hotellille, olimmekin jo kokeneet tämän päivän seikkailumme loppuun ja nukkumaan oli matkailijan mieli.