Hyvinvointia Lähiympäristöstä

30.9 Minna Hirvaskoski, Hanna Ikonen ja Marja-Terttu Viitala ensimmäinen päivä kohteessa

Aamupalan jälkeen meillä oli ohjelmassa lähtö koululle tapaamaan Johania ja hänen lupaamaa mustaa Limosiinia. Bruggen rautatieasema oli  jo tuttu ja kuin vanhat tekijät ostimme junaliput Roeselareen. Matka kesti noin puoli tuntia ja saimme jo kuvaa Belgiasta. Lehmiä, hevosia, lampaita, joita kutakin pelloilla vain muutamia kussakin laiduntamassa. Pelloilla kasvoi korkeaa maissia, kaalia, sipulia. Maatilat eläimineen sijaitsivat lähellä asutuskeskuksia. Rakennuskanta oli kaksijakoista: osittain hyvin rakennettuja ja siistejä sekä paljon myös ainakin ulkosivuremonttia vailla olevia. Oikeastaan kaikki olivat kivitaloja.

Asemalla odottelimme Johania ja hänen lupaamaa Limusiinia. Ja molemmat löytyivät. Johan sekä hänen musta Peugeotinsa. Yllätimme Johanin, sillä hän oli odottanut vain Minnaa ja Hannaa, mutta saikin  kolmannen vieraan kaupan päälle. Toki Johanin kirjeenvaihdossa oli koko ajan puhuttu kolmesta tulijasta, mutta se oli mennyt häneltä ohi. No Marja-Tertun ei tarvinnut lähteä etsimään paluulippua, vaan yhtä lämpimästi otettiin vastaan kuin muutkin. Toki tervetulotoivotus koululla näytössä ja muu materiaali oli vain kahdelle, muttei se meitä yhtään haitannut ja huumorimielellä siitä hyvin selvittiin. Johan esitteli meille powerpointilla koulua ja sitten kiertelimme varmaan jokaisessa luokassa. Belgialainen koulusysteemi on melko erilainen suomalaiseen verrattuna. Tämän koulun nimi oli  ”Ic dien”, joka tarkoittaa suomeksi haluan auttaa tai haluan  hoitaa, Koulu oli sairaanhoitajakoulu  (250 opiskelijaa) ja siellä voi valmistua yleiseen-, psykiatriseen-, vanhusten- tai kotisairaanhoitoon.  Koulutus kesti 3 vuotta. Koululla oli paljon kansainvälistä toimintaa ja yhteyksiä jokaiseen Euroopan maahan sekä myös kehitysyhteistyötä. Luokkahuoneet ja laboraatiohuoneet olivat hyvin samanlaisia kuin Suomessa, tosin osittain melkoisen kuumia. Opiskelijoista luokissa näytti olevan noin 12-16. Mielenkiintoista oli se, että oikeastaan kaikissa luokissa oli harjoitusnukke, jolla opettaja voi kesken oppitunnin näyttää ja demonstroida nuken avulla opettamiaan asioita. Lisäksi siellä oli pienehkö huone, missä opiskelija voi itsenäisesti harjoitella toimenpiteitä harjoitusnukella, jos tuntee tarvitsevansa lisäharjoittelua. Aika piti varata ja tila oli lukkojen takana. Siellä oli kaikki perustarvikkeet valmiina.

Iltapäivän ohejlmassa oli tutustuminen paikalliseen Green Care tilaan. Eräs koulun opettaja lähti kuljettamaan meitä sinne. Paikka oli hänellekin vieras ja kädet heiluivat epätietoisuuden merkiksi. Me sen sijaan vietimme laatuaikaa ja ihailimme ihania belgialaisia taloja ja puutarhoja. Osasimme meidän mielestä helposti tilalle, vaikka kuskimme voipi olla toista mieltä. Ja belgialaiseen vieraanvaraisuuden mukaan meille oli heti tarjolla kahvia ja ihanaa itsetehtyjä (tilalla tuotetusta raaka-aineista) jäätelösuklaatikkuja, nam nam. Tilalla meille oli puhumassa herra Willem, joka oli  töissä Belgian Green Care organisaatiosta.

Belgialainen Green Care eroaa jonkin verran perinteisistä Green Care toiminnasta, vaikka yhteisiä piirteitä onkin. Belgian Green Caressa yhteistyö maatalousjärjestön sekä hyvinvointialan kanssa on tiivistä. Pääasiassa asiakkaina ovat ihmiset, joilla psyykkisiä, fyysisiä tai sosiaalisia rajoituksia, mielenterveyskuntoutujia ja nuoria, joilla on joitain ongelmia. Siellä Green Care asiakkaita on yleensä vain yksi tai kaksi yhdellä tilalla ja he eivät välttämättä ole siellä joka päivä. Asiakkaat ja viljelijät tekevät kirjallisen sopimuksen, josta selviää toiminnan tarkoitus, vastuut ja arviointi.

Willem kertoi paljon myös Green Care tukikeskuksesta (Support Centre for Green Care = SCGC) .  Tukikeskuksessa on neljä työntekijää. Nämä työntekijät toimivat maanviljelijöiden ja sosiaali- ja terveysorganisaatioiden tukena ja apuna. He voivat olla jo ensimmäisistä tapaamisista asti mukana ja esimerkiksi he auttavat sopimusten teossa. William kertoi meille perusteellisesti tästä tukikeskuksesta ja sen toiminnasta. He tekevät opetus- ja koulutusmateriaalia. He olivat tehneet mm materiaalia, joka kertoo vaitiolovelvollisuudesta sekä viljelijöille että  Green Care asiakkaille sekä myös tutkimustyötä. Lisäksi he toimivat yhteistyössä sekä valtakunnan että paikallistason hallintoon ja vievät Green Care ideaa eteenpäin.

Tämän jälkeen pääsimme fyysisesti kiertämään tilalla. Tilalla oli sekä maanviljelystä eläimineen että ravintolatoimintaa. Ruuat valmistettiin tilan omista raaka-aineista. Tällä tilalla oli kaksi Green Care asiakasta, toinen oli ravintolan puolella ja toinen maatalous töissä, toinen emännän ja toinen isännän kanssa.  Ymmärsimme, että toisella poli tapaturman jälkeinen aivovamma ja toisella mielenterveysongelmia. He olivat tilalla yhden tai muutamia päiviä viikossa ja lisäksi kävivät toimintakeskuksessa muina päivinä. Tilan omistajat kertoivat, mitä nämä asiakkaat tekivät siellä ja miten he toimivat heidän kanssaan. He arvioivat tarkasti työt, mitä voi tehdä ja suunnittelevat muutenkin tarkasti heidän toimintaa. Asiakkaat ovat myös melkein  kuin osa perhettä eli leikkivät lasten kanssa, tulevat pyytelemättä ruokapöytään jne. Heidän mielestään asiakkaat ovat pikkuhiljaa alkaneet avautua ja suuntautua heihin päin ja tulleet sosiaalisemmaksi. Kiertelimme katselemassa lehmiä, sikoja, kilipukkeja, kissoja ja koiraa.  Ja samalla tilan isäntä kertoi, millaisia töitä nämä asiakkaat siellä tekivät. Vieraanvaisuus jatkui tilan juustotarjoilulla ja tarjolla olisi vielä ollut ohjelmaa koko illaksi viinien ynnä muiden herkkujen kera. Laitamme tähän myöhemmin linkin tilan kotisivuille, kunhan sen saamme.