Hyvinvointia Lähiympäristöstä

Perjantai 4.10: Belgia: Minna Hirvaskari, Hanna Ikonen ja Marja-Terttu Viitala: Viides päivä - kulttuuria

Meillä oli tapaaminen  Johanin kanssa Oostendin lähellä Niewportissa. Lähdimme matkaan aikaisin, sillä  matka kesti ainakin puolitoista tuntia ja tiesimme, että meille saattaa sattua, mitä vaan ja voimme taas puhua pulputtaa ja hups huomaamme olevamme jossain. No tänään onnistui ongelmitta  ensin junalla meno Oostendiin ja siitä tramilla  rannikkoa kiertäen ja upeita maisemia ihaillen päämäärään. Osasimme pois oikealla asemalla ja olimmehan jo eilen tehneet itsellemme  maamerkkejä, joista tunnistaisimme oikean tapaamispaikan. Kävimme etsimässä ruokapaikkaa, kun aikaa oli ja löysimme ihastuttavan paikan takkoineen, mutta ruokalistasta ei ottanut Minnakaan selvää. Pikapoistuminen ja sitten idylliseen kahvilaan, kuinkas ollakaan, patongille. Johan odotti jo kohteessa limusiineineen ja tästä alkoi Belgian sotahistoria, flaamilaiset, belgialaiset, ranskalaiset, saksalaiset ja englantilaiset pääosissa. Johan vei meidät ensin pyöreään pyramidityyliseen kohteeseen ja selosti siellä 1. maailmansodan kulkua ja nimenomaan ratkaisuhetkiä. Rohkea mies, jonka nimeä emme muista, ajoi läpi vesipadon ja sai aikaan tuvan, jolla flaamilaiset voittivat sodan. Tämän jälkeen seurattiin autolla jokea, joka oli ollut hyvin tärkeä rajalinja sodassa. Menimme katsomaan seuraavaa muistopaikkaa, jossa oli esimerkiksi juoksuhautoja, josta oli puolustettu omaa maata. Siellä oli myös paljon valokuvia ja karttoja, joista Johan meille sodan kulkua esitteli. Seuraava kohde oli oikea 5D kohde, sillä saimme todella edes häivähdyksen tuntea, millaista oli sodassa, äänet, valot ja rakennetut sota-aikaiset huoneet ja armeijan olosuhteet. Mieleen jäi myös sinappi- ja kloorikaasun sekä ruumiiden hajut, joita haistelimme. Johan vei meidät lopuksi sillalle, jossa oli joka ilta trumpetinsoittoa sekä kukkasten ja seppeleiden laskua sodassa kuolleiden muistolle. Nimiä sillalla oli useita tuhansia ja kymmenistä eri maista. Belgiassa tuntuu sotahistoria olevan jokapäiväinen muistamisen aihe. Suomessa taasen sotahistoria on osin vaiettu ja keskittyy lähinnä itsenäisyyspäivään.

Johan jätti meidät sovitusti johonkin paikkaa, ja me emme kyllä olleet yhtään kartalla olinpaikastamme eli olimme jossain päin Belgiaa, jossa oli valtavasti sotahistoriaa joka paikassa ja varsinkin kaupoissa. Johanin ohjeisti menemään rautatieasemalle ja sieltä sitten vaihtamalla junaa Bruggeen. Näin yksinkertaista se oli. Tietty me kysyttiin tietä rautatieasemalla ainakin kuudelta eri ihmiseltä, eikä meillä nyt ollut Hannan valokuvia turvanamme. Selvisi, että olemme jossain Ieper nimisessä paikassa. No lopulta juuri noiden Johanin ohjeiden mukaisesti pääsimme ihanaan hotelliimme.